Kuolema pyyhkäisi

Yksi yö näin miten kuolema pyyhkäisi maisemaa vihreällä kasvimaalla.
Maiseman läpi kulki läpinäkyvä aalto,
se näky todella pelotti.
Seuraavassa unohdin tunteen ja sama horros jatkui.
Kuolemaa ei ole, koska sitä ei aisti.

Sisäinen verenvuoto

Olen kotona sängylläni kun todellisuus alkaa huojumaan.
Otan puhelimen käteen ja ryntään parvekkeelle.
Suustani valuu verta ja ajattelen huutaa apua ennen kuin taju lähtee.
Kurkotan kaiteelle ja sanon naapureille: tilatkaa ambulanssi, minulla on sisäinen verenvuoto.
Kuulen sireenien äänet lähikadulta.

Kasvoton nainen

Olen kauniin naisen kanssa, joka pukeutuu vaaleaan pitsiin.
Ajatuksena on rakastella.
Hän katoaa jollain tavalla, jostain syystä.
Seuraavassa olen tummanvihreään pukeutuneen, ison, epäselvän naisen sivulla.
Hänen kasvot ovat mustaa sotkua, kädet tunkeutuvat minuun kasvojen kautta.

uimarannalla

Kävin uimarannalla ja näin kuvassa olevan näyn.
Erikoinen asetelma.

uusi työ

Sain uuden työpaikan Kookaupan sushitiskiltä. Välttelin työtä alakerran pukuhuoneistossa.
Työ oli niin yksinkertaista ja helppoa, etten halunnut tehdä sitä.

Pieni varis

Olen jonkinlaisen lintujengin kapteeni.
Lähdemme kulkemaan jonnekkin porukalla.
Yksi aivan pieni varis väsyy matkalla ja liiskaantuu ison saappaan alle.
Katselen sen pientä kehoa suuressa jalanjäljessä.
Ei vuoda verta.
Se näyttää aikuiselta varikselta kooltaan lapsi.

Minä rakastan häntä

Nousen linnan holvimaiseen kattohuoneistoon.
Täällä ei pala kynttilät, ikkunat valaisee saleja hieman.
En tunnista häntä ulkonäöltä.
Hän on kaunis kuin ennen, hiuksensa ovat vaalenneet ruskeaan,
liikkuu sillä keveällä, arvaamattomalla tavalla.
Minua pelottaa.
Vaeltelen saleissa joita halkoo lasiovet.
Kiirehdin toiseen, jonka huonekalut ovat verhottu valkoisin harsoin.
Avaan parvekkeen oven korkeiden ohuittein verhojen läpi.
Ulkona tuulee.
On yö.
Lähestyn häntä varovasti koskematta.
Pelkään hänen tunteitaan, jotka olivat ennen rakkaus ja viha.
Mitä ne nyt ovat?
Veikkaan viha.
Veikkaan väärin.
Hän kääntyy puoleeni ja minä rakastan häntä.

Sotatila

Olemme mökillä, josta pakenemme Cortinalla (auto), sillä lentokoneesta hyppää laskuvarjosotilaita järveen. Onnistumme pakenemaan sisko ratissa. Menen matalaksi takapenkillä ettei mahdolliset perään ammutut luodit osuisi minuun.



Käännymme mökkitieltä oikealla ja huomaamme edessä norjalaisten pitämän tarkastuspisteen, joka muistuttaa käytävää tai lauttaa, vaikka olemme maalla. Tervehdin norjalaista sotilasta, joka on liittolaisemme, olemme turvassa. Äiti itkee, koska mökille jäi kaikki tavarat ja rahat. Lohdutan häntä: minulla on rahoja, ei meillä hätää ole. Sanon myös, että voin palata lukitsemaan mökin myöhemmin, kun tilanne on ohi.



Seuraavassa olen kai lomalla metsäkylässä. Pian pommikoneet ja laskuvarjosotilaat kaartavat taivaalla. Sota on alkanut. Tämä on sama sota, josta kerroin aiemmin, täältä se alkoi. Kylää pommitetaan ja paikat menee paskaksi. Minuun ei osunut. Entinen rauha on poissa, näen ympärillä palavia taloja, kurjuutta. Poimin yhdestä palavasta talosta mukaani vaatteita, koska niistä on nyt pulaa.

Eräs suhde, tai toive siitä

Meidän suhde oli liikennevalot.
Vihreillä ajoi päin, keltaiset vaihtui äkkiä, punaisiin ajoin öisin.
Katsoin häntä aina keltaisissa ja pysähdyin.
Vihreät niityt.
Punaisia noudatin päivällä, öisin ajoin varomatta.
Eilen ajoin risteyksen läpi ajatuksissa.
Tämä nainen on hengenvaarallinen.

Lopun odotusta

Miksi ihmiset odottavat aina loppua – viikonloppua?
Miksei viikon alkua tai kulkua?

Seitsemän äitiä

Minulla on seitsemän äitiä, joita en tahdo nimetä.
Kaikki ovat pitäneet huolta, kukin tavallaan.
Nyt istun yksin niityllä, ja juon olutta.
Käänsin yhdelle selkäni, jotta saisi olla rauhassa.

Liian myöhään

Olen tutussa baarissa, pienessä kaupungissa. Ympärilläni on paljon tuttuja ihmisiä ja en tunne heistä ketään. Liikun ja etsin paikkaani kunnes juhlat ovat ohi ja ihmiset lähtevät. Hyväksyn itseni liian myöhään.

Matkin hanhea

Jotkut tiskaa, toiset juo olutta, kolmannet riitelee, nejännet suutelee, viidennet tekee jotain, kaikki tekee jotain, kaikki muuttuu, linnut huutaa ja lisääntyy – matkin muuten sellaista hanhea äsken rannalla ja se alkoi huutaa ja sen poikaset nousi maasta ylös ja lähti haneen. Linnut kuuntelee jos niitä alkaa matkimaan, kokeilkaa!

Lyhyt muisti

Olin marketissa ja yhtäkkiä katto alkoi sortumaan.
Ihmisiä litistyi sen alle ja juoksin ja väistelin tippuvia katon palasia.
Selvisin hengissä romahduksesta.
Hyvin pian kaupallinen toiminta palautui ennalleen, joka ihmetytti minua.
Eikö ihmisiä pelottanut, vaikka katto sortui juuri toisten päälle?
Onko ihmisellä todella näin lyhyt muisti?

Tavallinen murhaaja

Näin äsken kaksi päältä ajettavaa ruohonleikkuria keittiöni ikkunasta.
Yhtä ohjasi hippi sätkä suussa, toista tavallinen kuski, joka ajoi kukkivan tulppaanipenkan silpuksi.
Saatanan murhaaja!

Tulin uskoon unissani

Huusin niin että naapurit kuuli yöllisen herätyskokokouksen.
Uskoontuloni jälkeen näin paljon kärsiviä ihmisiä kaduilla, enemmän kuin ennen. Tunsin voimakkaasti olevani elossa.

Heräsin kai huutooni ja mietin olenko tullut uskoon.
Raotin silmiä ja mietin, näyttääkö maailma erilaiselta.

Valkoinen rotta

Koitin pyydystää valkoisen rotan, en saanut sitä kiinni.
Se juoksi pakoon ahtaaseen kujaan, jonne en mahdu.
Koitin saada sen hallintaan, käsiini.
En halunnut surmata sitä, se oli jotain muuta, joka liittyi muuhun.
Näin lopulta sen punaisen, turpean peräpään.
Valkoinen rotta oli muuta, se ei ollut rotta.

Ruusu

Mies tiputti ruusun kampissa tarkoituksella, minä poimin sen.
Kannoin ruusua varoen ajatellen antavani sen vastaantulijalle, jota ei tullut vastaan.

Kävelin baariin, jossa tilasin oluen ja katkaisin varren kahtia.
Asetin sen taskuun tavallaan istumaan.

Ruusu roikkui sieltä, kun istuskelin vinottain kulkureitillä, enkä huomannut ihmisten hipovan kukkaa, kunnes terälehdet olivat tippuneet.

Asetin ruusun tiskille makaamaan. Se kuoli siihen. Kävelin pöytään, jossa nainen kehui mustia, kuluneita silkkihousujani, joissa ei ole taskuja, ja tarjosi oluen. Juttelimme Morrisseysta ja unohdin ruusun.

Lääkärissä

Menin lääkäriin.
Kuulin hänen ruoansulatuselinten kuplivan metrin päästä.
Hän näytti sialta, jolle oli puettu silmälasit ja sininen flanelipaita.
Mietin, mitä sian sisällä tapahtuu, vaikka pitäisi kuunnella, mitä minun sisälläni tapahtuu. En voinut. Sian suolet mongersi ja röyhtäili lähes ääneti.

Ei sika sitä varmasti kuullut, tai oli niin tottunut siihen.
Oloni kävi sietämättömäksi: mitä se oli syönyt, ehkä se on raskaana?
Minäkin olen ollut yhdeksän kuukautta ihmisen mahassa.

Valebasisti

Soitan Pertti Kurikan Nimipäivät-yhtyeessä bassoa.
En osaa soittaa bassoa.

Ensimmäisen biisin jälkeen jota rämpytin, huomasin, että basson kaula oli kartta, johon oli merkitty magneeteilla soitto-otteet. Mutta eihän joka biisin välillä ehdi muuttamaan magneettien paikkoja!

Kun soittotaidottomuuteni huomattiin yleisesti, toista basistia alettiin etsimään puhelimesta.

Mielihaluja

Katselen sikareita kadulla olevasta kaapista,
pyörittelen käsissä ja tunnustelen.
Muut mallit ovat saman hintaisia kuin ennen,
vaan tumma, hyvänmakuinen on kallistunut järjettömästi,
juuri se malli, josta pidin.
Aivan kuin joku pyrkisi salaa vaikuttamaan mielihalujeni toteutukseen.

Maan loppu

Sain kuulla, että maan loppu tulee: planeetta osouisi palloon.
Istuin liikkuvassa kulkuvälineessä – juna kai – ja katsoin kun pieni aurinko kulki maan ohi keltaisena pallona musta avaruus
kertoen: kohta se tulee.
Pahinta oli tietää, että pian tuhoudun.
Liikuin pinnalla ja odotin tulevaa.

Kilpailu

Oli korkea tila.
Meitä oli kaksi akrobaattia ja sateenvarjot.
Sitten lensimme tilassa vuoronperään ja koitimme vaikuttaa yleisöön tempuillamme ja taidoillamme.
Lensin uhkarohkeasti katon rajaan ja heti maan pintaan.
Keksin uusia temppuja tuosta vaan ja olin varma voitostani.
Istahdin odottamaan vuoroani seinustalle ja nainen kysyi minulta: onko tällä laivalla tapahtunut jotain, koska lennät niin vaarallisesti?

Ihmettelen kysymystä. En vastannut, mutta ajattelin, ettei mitään poikkeavaa, tykkään lentää vaan tuolla tavoin. Minulla oli hieman joutoaikaa ja kävelen viereiseen tilaan, jossa Frederik tulee vastaani ja mumisee minulle. En saa selvää, mutta minua olisi kiinnostanut mitä hän koitti sanoa.
Hänen kasvonsa näyttivät turvonneilta, jollain tapaa isolta leivokselta.

Kilpailu jatkui.
Viimeinen tehtävä yllätti minut.
Se oli sanatehtävä, jossa piti keksiä lyhyt runo.
Vastustaja keksi jotain ihan hauskaa ja halveksin häntä, sillä eihän tehtävä liity mitenkään lentotaitoihin ja se ärsytti minua.
Vuoroni tuli ja keksin jotain ankeaa, jopa surullista ja eihän yleisö siitä innostu. Alan herätä ja samalla kuulen, että kilpailijani on voittanut minut.

kaveripohjalla
ystäväpohjalla
pohjalla.

Säätiedotus

"Tuuli on kovaa eteläisillä merialueilla" sanoi rauhallinen, miellyttävä säähenkilö, mutta jokin sekoittaa jatkuvasti hänen ulkoa tulevat sanansa.
Hän ei puhu säästä, vaan kertoo parisuhteestaan koko kansalle.

Punainen vaunu

Mä olin bilettämässä Turussa ja seisoin vihreällä pellolla Niinistön ja jonkun tyypin kanssa.

Punainen vaunu tippui taivaasta ja syttyi sota.

Migit kaartoivat taivaalla. tuhosivat tarkasti elämää.
Kaikki kuin videopelissä, kaukaista helppoa.

Tätä ennen laskimme kerrostalon portaissa,
meillä oli joukolla hauskaa ja ahdasta.

ja kävin syömässä.
Tilasin juustoa ja kalapuikkoja.
kerroin miesmyyjälle krapulasta
ja kun huomasin, ettei voinut vastata ammattiroolissa
lisäsin: "too much information".
Myyjä hymisi ja katseli ranskalaislaariin.

Murskaavaa naureskelua

Olen bussimatkalla ja se vei minut muualle kuin sen piti
se meni tunneliin ja jäi hissiin ja laskeutui alas,
rullaportaiden tavalla, samassa kulmassa, alas hitaasti, maahan,

jossa minut sidottiin ja tehtiin pahaa.
Mitä minulle tehtiin, sitä en osaa sanoa.
Muistan että itkin, ja minut oli huijattu tähän tilaan.

Jabba the Huttin näköinen mies naureskeli sidotulle minulle muutaman penkin päässä silmät kiiluen,
ja toinen kasvoton mies lähempänä minua, joka oli varmaan sitonut 
ja saattanut minut ansaan, se oli vähempi paha.
Jabba käytti epäselvää valtaa, jolta ei voinut suojautua.

Saatoin vain katsoa häntä siteistä ja hän naureskeli, ehkä sille, että oli saanut minut ansaan, tai jollekkin.

Murskaavaa naureskelua
sellaista
jota tietty ihminen käyttää astuessaan metsäpolulla yksinäisen kusiaisen päälle.

mielipiteitä kuolemasta

"Joka viimeksi nauraa, kuolee iloisena."
–Tuntematon

"Ei sillä että pelkäisin kuolla, en vain halua olla läsnä, kun se tapahtuu."
–Woody Allen


 "Mitäpä siitä vaikka elämä menee. Se on niin kallistakin."

–Stanisław Jerzy Lec

Alkuihmisen kasvot

Tutkin hänen lempeitä kasvoja sivusta ja mieleeni palaa alkuihminen.
Taustalla soi pimeä avaruus kovaa, arkusta päivänvaloon.

Hiding tonight

Häntä viehätti herrasmiehen elkeet.
Herrasmiehen idea ei.

Lumiaurat

Lumiaurat vyöryivät yöllä kuin sota, arvaamatta raa'sti raapivat pihan ihon. Miksi he pahoinpitelevät pihan yöllä kun kukaan ei näe?

Naisen kasvot
kuin ikoni junassa.

Tuomas Nevanlinna sanoo tieteelliseen maailmankuvaan liittyvän erään asian

Tieteellinen maailmankuva ei ole riittävä, tai se on yksipuolinen, mikä ei liity siihen, että se olisi jotenkin pätemätön sinänsä, tai että meillä olisi jotain korkeampaa metafyysistä tietoa jostain sellaista voimista, jota tiede ei pystyisi tutkimaan. Näistä ei ole kysymys.

Kysymys on siitä, että tieto voi tutkia ainoastaan toistuvia asioita. Viime kädessä tämä johtaa siihen, että tiedon avulla me ei koskaan saavuteta mitään muuta kuin toistuvuutta itseään. Tiedon viimekätinen sanoma meille on aina se, että kaikki toistuu ja kiertää ja mitään ei loppujen lopuksi tapahdu.

Tiedon ulkopuolella inhimillinen elämä vaatii jotakin muuta, koska inhimilliseen elämään  – sikäli kun se on ylipäätään mielekästä – liittyy ajatuksia siitä, että asioilla on merkitystä, mieltä, tapahtumia, jotka ovat ainutkertaisia, uusia ja järisyttäviä ja niin edelleen.