uudenlaista teatteria

Astuin peremmälle sementtiseen rakennukseen. Ovet olivat korkeat ja tehty raudasta. Oli ensi-illan aika. Rakennuksen seinillä roikkui punaisia samettiverhoja. Sisällä oli hämärää. Käävelin lipunmyynnin ohi kuin huomaamatta. Astuin sisällä teatterisaliin joka muistutti koulun liikuntasaleja. Ainoana erona oli, että teatterisali oli puolta matalempi ja reunoja kiersi samennettut lasiruudut joista paistoi harmaata valoa.
Esitys alkoi. Tarkoitukseni ei ollut tulla sitä katsomaan.

Istuin alas, mutta pian katsojat otettiin mukaan esitykseen, joka muistutti performanssia. Jokainen katsoja istui omaan pieneen vaunuunsa, jotka liikkuivat pyöreää kehää salia ympäri, toinen toistaan seuraten. Vauhti kasvoi hyvin voimakkaaksi ja esitys alkoi. En pysty muistamaan esityksestä mitään.
Jälkikäteen ihastelin uudenlaista teatterikokemusta ja olin tapauksesta mielissäni.

minun vuoroni

Istun pulpetissa alakoulun luokassa.
Puheenaiheena on: miksi tulen isona?
Kukin kertoo vuorollaan, omalta paikaltaan.
Vuoroni koitti ja sanoin vaikeroiden: en halua puhua asiasta, se on liian itsekästä.
Sujautin kädet sinisten haalareiden rintataskuihin.
Taskuista löytyi vaaleita nippusiteitä joita aloin läpsyttelemään kohoilevaa rintaani vasten.

kaksi naista

Istuimme kahden rinteessä
jalkansa minun sylissä.

Katsoimme yhdessä taivasta
punaista usvaa ja niitä värejä.

Tunsin syyllisyyttä toisesta
vielä tapaamattomasta
vai tavatusta
mitäpä sillä on väliä.

Menen toisaalle
suljen oven, käännän lukkoa
kieli ei liiku, vaan on jumissa.

Etsin turvaa sisältä
pienestä puisesta kopista.