Paljain jaloin

Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen:
paljain jaloin.

Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:
rystysihin
joka kiven
jäänyt niist´ on
verta hiven.

– Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
– Näin on hyvin.
– Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.

-Uuno Kailas

Talo

Nous taloni yhdessä yössä –



kenen toimesta, Herra ties.



– Se auttoiko salvutyössä,



se Musta Kirvesmies? –



On taloni kylmä talo,



sen ikkunat yöhön päin.



Epätoivon jäinen palo



on tulena liedelläin.






Ei ystävän, vieraan tulla



ole ovea laisinkaan.



Vain kaks on ovea mulla,



kaks: uneen ja kuolemaan.









-Uuno Kailas

Kun elät

On tyttöjä joita suudella
monta maata joissa käydä ja
meriä, joissa uida kissaa.

Kun kuolema jonakin päivänä saapuu
isossa mustassa autossaan
pyydän hänet peremmälle
ja tarjoan, kupin kuumaa.


Kuolema ei, käytä sokeria
vaan juo, kahvinsa mustaana
ja aloittaa puhuhmaan:
Teet hidasta kuolemaa, vastaan tekeväni hidasta elämää
ja hän jatkaa


Kun elät olet vain sinä, et kukaan muu
Kun kuolet, olet meri, taivas ja tuuli jotka vilvoittaa
rakkaasi otsaa.

Lempirunoja juuri nyt

Tee sitä mihin uskot.
Usko siihen mitä teet.
Tee, niin kuin parhaaksi näet.
Älä usko mitä muut sanovat.
Sano, mitä itse ajattelet.
Ajattele itse.
Uskoon kuuluu epäily.
Uskoon kuuluu rohkeus.
Pahinta uskossa on sokeus.
Rohkea uskaltaa epäillä,
eikä näe niiden välillä pienintäkään ristiriitaa.



Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.



Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.



Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.



Taberman

sain unta vasta aamulla ja näin unta valtavasta trampoliinista.
Unessa trampoliini siirreettiin sisälle linnaan.
Olisin voinut estää siirron, mutten tehnyt sitä, koska alla oli peuroja.

Oli vanha setä ja hänellä oli säkki rahaa.
Kävin moraalista kamppailua ennen seuraavia tapahtumakulkuja.
Kolkkasin sedän ja varastin rahat, sekä ruokalipukkeet.
Teippasin sedän silmät, tai suljin pään kangaskassiin ja pyörittelin ympäri pihoja, ettei tietäisi minne vien häntä, taisin minä häntä vähän kiduttaakkin, kun vetelin pitkin pihoja jaloista, ei hän äännellyt.
Kuoppasin hänet pihalle verkkoaidan alle niin, että pää jäi mullan pinnalle, en tohtinut surmata.

Sitten menin hänen asuntoon ja hän olikin siellä, vaikka juuri kuoppasin pihalle, eteisen nurkassa myttynä.
Koitin rusentaa jalalla kaulasta, mutta yht'äkkiä setä muuttui erääksi naishenkilöksi ja en tohtinut kengittää.
Jossain vaiheessa tämä setä muuttui myös erääksi toiseksi nuoremmaksi mieshenkilöksi. Tämä muutos on minulle mysteeri.

Mutta seteleitä oli paljon ja ne olivat mustassa kassissa viidenkympin nipuissa. Seassa oli joitakin bingolipukkeita joista päättelin, että setä on voittanut rahansa ehkä sitä kautta.

Seuraan koetilan ulkopuolelta kuinka koehenkilöiden reaktioita mitataan pleksi-ikkunaisessa huoneessa.
Huoneen valoja räpsytellään ja vettä loiskitaan.
Lopulta minut ohjataan huoneeseen istumaan pöydän taakse.
Vastapäätä istuu vanha mies ja nainen, kummallakin on pyöreät silmälasit.
He alkavat sättimään minua vuoron perään ja vaari tehostaan toimintaansa nojautumalla pelottavasti pöydän yli osoittaen sormella suoraan kohti.
En kuule heidän puhuvan ja kuuntelen ajatuksiani.
Myötäelän ja liikutun samalla tiedostaen tämän olevan koe.
Toivon, että koehenkilöt eivät lopettaisi koetta kesken liikutukseni vuoksi, vaan jatkaisivat sen loppuun.
Istuessani siinä ajattelen ja luulen, että roolini kokeessa on olla syrjitty lapsi, jota koetelleen ja katsotaan selviääkö se elämässä.
Koe kai jatkuu ja seuraavaksi menen makuulle.
Koehenkilöt jatkavan ja rentoudun niin, että nukahdan ja kuulen unen läpi heidän puheensa – kärpästen surinaa.

todellista unta

viime yönä rukoilin unissani todella,
se oli todellista unta,
uskon uniin.
sattumasta en niin tiedä,
voi olla.

"I'll have my dreams while I'm awake"