Seuraan koetilan ulkopuolelta kuinka koehenkilöiden reaktioita mitataan pleksi-ikkunaisessa huoneessa.
Huoneen valoja räpsytellään ja vettä loiskitaan.
Lopulta minut ohjataan huoneeseen istumaan pöydän taakse.
Vastapäätä istuu vanha mies ja nainen, kummallakin on pyöreät silmälasit.
He alkavat sättimään minua vuoron perään ja vaari tehostaan toimintaansa nojautumalla pelottavasti pöydän yli osoittaen sormella suoraan kohti.
En kuule heidän puhuvan ja kuuntelen ajatuksiani.
Myötäelän ja liikutun samalla tiedostaen tämän olevan koe.
Toivon, että koehenkilöt eivät lopettaisi koetta kesken liikutukseni vuoksi, vaan jatkaisivat sen loppuun.
Istuessani siinä ajattelen ja luulen, että roolini kokeessa on olla syrjitty lapsi, jota koetelleen ja katsotaan selviääkö se elämässä.
Koe kai jatkuu ja seuraavaksi menen makuulle.
Koehenkilöt jatkavan ja rentoudun niin, että nukahdan ja kuulen unen läpi heidän puheensa – kärpästen surinaa.