Voiko ihminen kuolla virikkeiden vähyyteen?
Voiko sydän pysähtyä elämän vähyydestä?
Mielessäni käy ajatus pystyynkuolemisesta.
Se on kuulemma pahin tapa kuolla.
Näinä hetkinä silmät eivät näe elämää vaan suorittamista.
Huokaan syvään ja suoritus saa jatkoa
Menen hissiin ja painan k1.
Katson peiliin ja ravistelen päätäni, jotta jokin liikkuisi - edes fyysisesti.
Palaan takaisin, jatkat romun asettelua niille kuuluville paikoille.
Pian katson kelloon ja varmistan:
kyllä - aika kuluu.
uni anu
näin sinusta unta pikkusisko.
unessa sanoin rakastavani sinua
- et kuullut sitä
sanoin uudestaan rakastavani sinua
nostit katseesi,
silmäsi olivat muuttuneet surusta tummiksi,
ja niiden alle oli syntynyt tummat silmäpussit.
Sinä aamuna olin huolissani sinusta.
unessa sanoin rakastavani sinua
- et kuullut sitä
sanoin uudestaan rakastavani sinua
nostit katseesi,
silmäsi olivat muuttuneet surusta tummiksi,
ja niiden alle oli syntynyt tummat silmäpussit.
Sinä aamuna olin huolissani sinusta.
se puhelu
isä soitti - mummi kuoli
antti soitti
ja anu vastasi - vaihteeksi
siellä sataa
täällä sataa
mummi ei ollut niin läheinen
ei se tuntunut miltään
se kuolema
mutta keltainen jaffa ja ruskeat rusinat - ne toimivat
nyt ja aina
vaikka vitsiä nyt väännettiin, näin myöhemmin:
muistatko, kun antoi kuivia rusinoita ja sitä väljää limua?
antti soitti
ja anu vastasi - vaihteeksi
siellä sataa
täällä sataa
mummi ei ollut niin läheinen
ei se tuntunut miltään
se kuolema
mutta keltainen jaffa ja ruskeat rusinat - ne toimivat
nyt ja aina
vaikka vitsiä nyt väännettiin, näin myöhemmin:
muistatko, kun antoi kuivia rusinoita ja sitä väljää limua?
sunnuntaina
pääni on sumussa
jalkani ovat tokkurassa
Söin kebabbia ja salaatinlehtiä
ja etsin päivän lehteä
hänen silmänsä olivat neulat
samalla elottomat
ja hän puhui hitaasti ja takerrellen
toisella oli terävä pää ja kapeat huulet
katseessa elämää ja sen vimmaa
nyt mietin - minä tässä - mitä tässä on?
On ainakin pää ja silmät
koko systeemi on hyvin sotkussa
itseaiheutetusti - toivottu tilanne.
jalkani ovat tokkurassa
Söin kebabbia ja salaatinlehtiä
ja etsin päivän lehteä
hänen silmänsä olivat neulat
samalla elottomat
ja hän puhui hitaasti ja takerrellen
toisella oli terävä pää ja kapeat huulet
katseessa elämää ja sen vimmaa
nyt mietin - minä tässä - mitä tässä on?
On ainakin pää ja silmät
koko systeemi on hyvin sotkussa
itseaiheutetusti - toivottu tilanne.
pako
Myöhästyn linjurista. Lähden kävelemäään kehää, koitan saada kyydin lennosta siinä onnistumatta. Jatjan matkaani jalkaisin pölisevällä kehällä. Tovin käveltyäni näen varastorakennuksen tien varrella ja kipuan sisään verkkoikkunan reijästä. Varaston korkeat hyllyt seisoivat suorissa linjoissa ja himmeää valoa loistaa raollaan olevista liukuovista. Tiputtaudun ikkunalaudalta varovasti pölyävälle hiekkalattialle. Erotan rakennuksen edessä olevat ihmiset.
Kävelen varoen ikkunalaudalta erottamani pyörätunkion luokse, valitsen sopivan ajokin ja lähden kävelemään kohti valoa.
Pihalla olleet ihmiset ovat kaikonneet ja mies ovien luona huomaa minut.
Hän näyttää varaston huoltomieheltä ja hänen kasvonsa on ruskean karvan peitossa.
Hän katsoo minua yllätetyn ihmisen pelokkain silmin ja tiedustelee epäillen: milläs asioilla sinä olet täällä?
Omilla asioilla noutamassa pyörää. Hän kääntyy, käskee katseellaan minun odottaa ja kipaiseen viereiseen rakennukseen. Palatessaan hänellä on kädessään kamerakännykkä ja hän alkaa ottaa sillä kuvia minusta. Peitän kasvoni punavalkoisella ferrari paidallani.
Kuvattuaan mies halusi näyttää tekeleitään minulle ja totean onnekseni niiden olevan varsin huonoja. Kuvissa näkyi vain punavalkoista hihaani sekä toisessa pääni joka näytti suurelta pikseliltä. Kuvaaja näytti tyytyväiseltä ja tunsin tilaisuuden paeta.
Pakooni ei liiittynyt pelkoa, vaan olin varma että onnistun. Lähdin juoksemaan metsäistä polkua väistellen puita ja kiviä nokkelasti.
Tunsin että mies seurasi minua pienen välimatkat päässä. Silloin tällöin pysähdyin ja kaivoin juurisesta maasta tarkoitukseen nähden suhteettoman isoja kiviä, joita viskoin umpimähkään takanani olevaan kuusikkoon. Kuulostelin - Osui ja upposi?
Ei. Jatkoin sokkeloista metsäpolkua ylärinteeseen, pysähdyin taas ja aloin kaivaa maata. Tällä kertaa kivet sinkoili suurella vimmalla, solkenaan perä perään alarinteeseen. Uskon tämän toiminnan laannuttaneen takaa-ajajani ajovietin ja tehneen luovutuspäätöksen todeten: liian vaarallinen, taikka hyvin hullu.
Palasin takaisin pöllyävälle hiekkatielle ja mieleeni juolahti, että olisi asiallista ilmoittaa odottaville kavereilleni, että tulen myöhästymään odottamattomien tapahtumien johdosta.
Kävelen varoen ikkunalaudalta erottamani pyörätunkion luokse, valitsen sopivan ajokin ja lähden kävelemään kohti valoa.
Pihalla olleet ihmiset ovat kaikonneet ja mies ovien luona huomaa minut.
Hän näyttää varaston huoltomieheltä ja hänen kasvonsa on ruskean karvan peitossa.
Hän katsoo minua yllätetyn ihmisen pelokkain silmin ja tiedustelee epäillen: milläs asioilla sinä olet täällä?
Omilla asioilla noutamassa pyörää. Hän kääntyy, käskee katseellaan minun odottaa ja kipaiseen viereiseen rakennukseen. Palatessaan hänellä on kädessään kamerakännykkä ja hän alkaa ottaa sillä kuvia minusta. Peitän kasvoni punavalkoisella ferrari paidallani.
Kuvattuaan mies halusi näyttää tekeleitään minulle ja totean onnekseni niiden olevan varsin huonoja. Kuvissa näkyi vain punavalkoista hihaani sekä toisessa pääni joka näytti suurelta pikseliltä. Kuvaaja näytti tyytyväiseltä ja tunsin tilaisuuden paeta.
Pakooni ei liiittynyt pelkoa, vaan olin varma että onnistun. Lähdin juoksemaan metsäistä polkua väistellen puita ja kiviä nokkelasti.
Tunsin että mies seurasi minua pienen välimatkat päässä. Silloin tällöin pysähdyin ja kaivoin juurisesta maasta tarkoitukseen nähden suhteettoman isoja kiviä, joita viskoin umpimähkään takanani olevaan kuusikkoon. Kuulostelin - Osui ja upposi?
Ei. Jatkoin sokkeloista metsäpolkua ylärinteeseen, pysähdyin taas ja aloin kaivaa maata. Tällä kertaa kivet sinkoili suurella vimmalla, solkenaan perä perään alarinteeseen. Uskon tämän toiminnan laannuttaneen takaa-ajajani ajovietin ja tehneen luovutuspäätöksen todeten: liian vaarallinen, taikka hyvin hullu.
Palasin takaisin pöllyävälle hiekkatielle ja mieleeni juolahti, että olisi asiallista ilmoittaa odottaville kavereilleni, että tulen myöhästymään odottamattomien tapahtumien johdosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)