Ampiainen

Ampiainen menee hiuksiini.
Herään ja huidon peittoa, luulen sen olevan sängyssäni.
Hoen samalla sanoja: mitä vittua!?

Hänen huoneessaan

Olen Hänen huoneessaan.
Onnistun nousemaan hänen ylle
Olen huomattavasti korkeammalla kuin Hän
lattian tasossa, avuttomana.
Pyörin ja huojun ympäri huonetta
törmäilen hyllyihin ja seiniin tuhoten mahdollisimman paljon.
Katson kai välillä alas ja näen kuinka Hän
ei voi minulle mitään.

Töissä

Olen töissä navetassa.
Teen kovasti töitä, en tunne silti kuuluvani tänne.

Työpaikalla

Olen vanhalla työpaikalla. Työntekijöitä on runsaasti, ehkä jopa liikaa työmäärään verrattuna.
Mietin miksi.

Johtajani, joka on melko kaunis nainen, istuu vastapäätä ruokapöydässä. Hän hymyilee minulle hyväksyvästi. Tätä ennen naureskelen työkavereiden kanssa pukuhuonetiloissa ja tunnen ylpeyttä hyväntuulisuudestani.

Pukuhuoneen ja ruokailun välissä iso kuusi kaatuu viereissä metsässä. Se on sahattu lähes keskeltä runkoa poikki, ei tyvestä, kuten tavallisesti.