Kynäniska

Kynäniska on vakava mies. Kiusaannun, kun harppoo pitkin askelin, niska suorana läpi ruokalan ylhäisyydessään.

Pukeutuu rumaan pukuun, rinnalla kapea, haalea kravatti, katse eteen ylös ja aina ohi.
Asiallisuutensa on jotain niin suurta ja yli, että koen väistämättä ärtymystä, sillä ristiriita miehen ja maailman välillä on hyvin laaja.

Olen varma hänen moraalistaan, joka on tiukka ja ehdoton ja se lisää ärtymystäni!
Hän tietää kuinka elää kunnolla ja oikein. Saatana! Sanokaa joku hyvä ihminen hänelle:
avuton apina, oikea totuuden torvi.

Kerran kuivalla tunnilla, koitti suuttua minulle, ihan syystä.
Ähisi, koittu korottaa ääntään ja käveli luokseni.
Katsoin häneen ja ensin minua huvitti, vaan sitten muutuin vakavaksi huomatessani silmissään vain sumua, vailla tarvittavaa tunnetta elämään.
Tunsin surua.

oppitunti

Istummme kahden saunassa
lyön kiuasta
ja samassa
nojaa vasten varttani
koiran avoimuudella

Koira ja lapsi
kaltaisikseen tahdon taas tulla.