Nousen linnan holvimaiseen kattohuoneistoon.
Täällä ei pala kynttilät, ikkunat valaisee saleja hieman.
En tunnista häntä ulkonäöltä.
Hän on kaunis kuin ennen, hiuksensa ovat vaalenneet ruskeaan,
liikkuu sillä keveällä, arvaamattomalla tavalla.
Minua pelottaa.
Vaeltelen saleissa joita halkoo lasiovet.
Kiirehdin toiseen, jonka huonekalut ovat verhottu valkoisin harsoin.
Avaan parvekkeen oven korkeiden ohuittein verhojen läpi.
Ulkona tuulee.
On yö.
Lähestyn häntä varovasti koskematta.
Pelkään hänen tunteitaan, jotka olivat ennen rakkaus ja viha.
Mitä ne nyt ovat?
Veikkaan viha.
Veikkaan väärin.
Hän kääntyy puoleeni ja minä rakastan häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti