tragedia

Olipa kerran poika joka oli hyvin iloinen ja hauska
vekkuli veikko
oikea pelle

Pojasta kasvoi pikkuhiljaa mies
Miehessä heräsi unelmia
Hän uumoili päiväkudet putkeen:
laulaja tai näyttelijä
vaikka valokuvaaja

Aikaa kului
Mies puuhaili arkisia ja ajatteli haaveiden menevän ohi
vähän kuin flunssa
– kunhan vain jatkan elämääni
Eräänä päivänä mies meni hautaan ja kuoli

Sen pituinen se
kuin pituusloikka:

Ensin vauhtia
sitten hyppy
ja tasainen liito kuoppaan

Taakse jäi viiva
Nyt mentiin kovaa ja korkealle!

"Hyvä suoritus!" hurrasi taivaallinen valmentaja
ojensi trippimehun
hyvin syöneelle, elämänkin syöneelle
janoiselle sankarille

Mies kääntyi kuopassaan
pyyhki hikeä ohimolta
pyöritteli silmiään
Unohdinko jotain?

(5. joulukuuta 2008 kello 0:40)