Tänään tuumailin sanontaa "elämä on lyhyt"
Olen alkanut uskoa hokemaan
En tiedä onko se tehnyt minusta paremman, enemmän hetkessä kiinni olevan.
Entä jos elämä on pitkä ja tuntuu pitkältä
Onko ideaali hetkessä eläjä?
Entä jos vaeltelee usein muistoissaan, sielu enemmän nostalgiasta nauttiva
Onko pohtimisen väärti, mitä näiden vuosien jälkeen?
Päädyin ajatukseen, että tuonpuolleisia voi pohtia,
kunhan ajatusten paino pysyy tällä puolen.
(25. tammikuuta 2009 kello 19:35 )
En tiedä onko se tehnyt minusta paremman, enemmän hetkessä kiinni olevan.
Entä jos elämä on pitkä ja tuntuu pitkältä
Onko ideaali hetkessä eläjä?
Entä jos vaeltelee usein muistoissaan, sielu enemmän nostalgiasta nauttiva
Onko pohtimisen väärti, mitä näiden vuosien jälkeen?
Päädyin ajatukseen, että tuonpuolleisia voi pohtia,
kunhan ajatusten paino pysyy tällä puolen.
(25. tammikuuta 2009 kello 19:35 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti