Havaintojako

Loppuelämän sohva

Yksi nainen sanoi minulle eilen:
Ostin puisen suomalaisen suunnittelijan sohvan.
Toivon, että se olisi loppuelämän sohva.

"Elämä ei ole pelkästää iloa ja riemua, se on myös ruusuilla tanssimista"
Vesa Vierikko, 58-vuotta

"Better pass boldly into that other world, in the full glory of some passion, than fade and wither dismally with age". James Joyce

"Anna elämän toteutua"
Pekka Halonen

"Enpä lähtis moittimaan"
Jaakko Teppo

"Jos ihmiset kuolisivat useammin, he eivät niin tottuisi siihen."
Paavo Haavikko

"Minkä olemme nähneet ja saaneet, päästämme. Mitä emme ole nähneet emmekä saaneet, kannamme mukanamme"
Herakleitos

"Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä. Kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata." T.Tabermann

"Syvin meissä on kaikkien ilmaisujen tuolla puolen."
Yrjö Kallinen

"Elämä helpottuu, kun ei odota voittavansa."
Leonard Cohen

"Tällaisia me vaan ollaan. pitää olla valmis lähtöön. eihän koskaan tiedä vaikka se juna joka menee, onkin viimeinen." Matti Pellonpää

"Tiedä enemmän, tuomitse vähemmän."
Mika Waltari

"Mind is your tempel, keep it beautiful and free."
Bob Dylan

"Taide on elämän sivutuote."
Sirkka Turkka

"Mieti vähän mihin tähtäät, tulimme tänne potkaisemaan tyhjää."
Jarkko Martikainen

"Epäile kaikkea muuta paitsi rakkautta."
Shakespeare

Ajan arvo

"Voitko osoittaa minulle ketään, joka antaisi jotakin arvoa ajalle, joka arvostaisi kutakin päivää, joka ymmärtäisi kuolevansa päivittäin? Sillä erehdymme siinä, että näemme kuoleman kaukana edessämme: suuri osa siitä on jo mennyt; kaikkea takanamme olevaa aikaa pitää kuolema hallussaan". (Kirjeet Luciliukselle, Lucius Annaeus Seneca)

New era

Uusi aika alkaa tänää toden teolla.
Marketit ovat auki tästä päiväsä alkaen kello 23 saakka!

Tuulikaappi

Astuin Tuulikaappiin ja ovet sulkeutuivat.
Siellä ei asu ketään.
Se ei ole kaappi, kaappien läpi ei kävellä.
Kaappiin jäädään tai ei jäädä.
Se on tila, jossa tuulee kun joku astuu sisään, ulos.
Silloin, kun Tuulikaapissa ei ole ketään, kaikki on paikoillaan, valmiina.
Sensorit odottaa liikettä.

Matkalla

Katselen kahta isoa omenapuuta kaverini kanssa.
Puihin kiipeää valtavasti miehiä.
He roikkuvat oksissa ja odottavat niiden katkeavan.
Tämä on ilmeisesti maan tapa, tai jokin paikallinen huvitus.
Mietin: onpa alkukantaista.

Seuraavassa vesi nousee kaduille kun kävelemme torilla.
Pysähdyn kojuun, jossa silmiini osuu juustoa.
Katson hintoja, ne on edullisia.
Myyjänä toimii vanha hymyilevä nainen.
Huomioni kiinnittyy vanhan naisen leveään hymyyn.
Mietin miksi hän hymyilee minulle, vaikkei tunne.

Matka jatkuu.
Eräs vanha mies kysyy: oletteko Suomesta?
Kaverini vastaa: joo.
Mies vastaa: No, tämä keskusteluhan riittää sitten aiheesta.
Jatkamme matkaa.

Kuolema pyyhkäisi

Yksi yö näin miten kuolema pyyhkäisi maisemaa vihreällä kasvimaalla.
Maiseman läpi kulki läpinäkyvä aalto,
se näky todella pelotti.
Seuraavassa unohdin tunteen ja sama horros jatkui.
Kuolemaa ei ole, koska sitä ei aisti.

Sisäinen verenvuoto

Olen kotona sängylläni kun todellisuus alkaa huojumaan.
Otan puhelimen käteen ja ryntään parvekkeelle.
Suustani valuu verta ja ajattelen huutaa apua ennen kuin taju lähtee.
Kurkotan kaiteelle ja sanon naapureille: tilatkaa ambulanssi, minulla on sisäinen verenvuoto.
Kuulen sireenien äänet lähikadulta.

Kasvoton nainen

Olen kauniin naisen kanssa, joka pukeutuu vaaleaan pitsiin.
Ajatuksena on rakastella.
Hän katoaa jollain tavalla, jostain syystä.
Seuraavassa olen tummanvihreään pukeutuneen, ison, epäselvän naisen sivulla.
Hänen kasvot ovat mustaa sotkua, kädet tunkeutuvat minuun kasvojen kautta.

uimarannalla

Kävin uimarannalla ja näin kuvassa olevan näyn.
Erikoinen asetelma.

uusi työ

Sain uuden työpaikan Kookaupan sushitiskiltä. Välttelin työtä alakerran pukuhuoneistossa.
Työ oli niin yksinkertaista ja helppoa, etten halunnut tehdä sitä.

Pieni varis

Olen jonkinlaisen lintujengin kapteeni.
Lähdemme kulkemaan jonnekkin porukalla.
Yksi aivan pieni varis väsyy matkalla ja liiskaantuu ison saappaan alle.
Katselen sen pientä kehoa suuressa jalanjäljessä.
Ei vuoda verta.
Se näyttää aikuiselta varikselta kooltaan lapsi.

Minä rakastan häntä

Nousen linnan holvimaiseen kattohuoneistoon.
Täällä ei pala kynttilät, ikkunat valaisee saleja hieman.
En tunnista häntä ulkonäöltä.
Hän on kaunis kuin ennen, hiuksensa ovat vaalenneet ruskeaan,
liikkuu sillä keveällä, arvaamattomalla tavalla.
Minua pelottaa.
Vaeltelen saleissa joita halkoo lasiovet.
Kiirehdin toiseen, jonka huonekalut ovat verhottu valkoisin harsoin.
Avaan parvekkeen oven korkeiden ohuittein verhojen läpi.
Ulkona tuulee.
On yö.
Lähestyn häntä varovasti koskematta.
Pelkään hänen tunteitaan, jotka olivat ennen rakkaus ja viha.
Mitä ne nyt ovat?
Veikkaan viha.
Veikkaan väärin.
Hän kääntyy puoleeni ja minä rakastan häntä.

Sotatila

Olemme mökillä, josta pakenemme Cortinalla (auto), sillä lentokoneesta hyppää laskuvarjosotilaita järveen. Onnistumme pakenemaan sisko ratissa. Menen matalaksi takapenkillä ettei mahdolliset perään ammutut luodit osuisi minuun.

Käännymme mökkitieltä oikealla ja huomaamme edessä norjalaisten pitämän tarkastuspisteen, joka muistuttaa käytävää tai lauttaa, vaikka olemme maalla. Tervehdin norjalaista sotilasta, joka on liittolaisemme, olemme turvassa. Äiti itkee, koska mökille jäi kaikki tavarat ja rahat. Lohdutan häntä: minulla on rahoja, ei meillä hätää ole. Sanon myös, että voin palata lukitsemaan mökin myöhemmin, kun tilanne on ohi.

Seuraavassa olen kai lomalla metsäkylässä. Pian pommikoneet ja laskuvarjosotilaat kaartavat taivaalla. Sota on alkanut. Tämä on sama sota, josta kerroin aiemmin, täältä se alkoi. Kylää pommitetaan ja paikat menee paskaksi. Minuun ei osunut. Entinen rauha on poissa, näen ympärillä palavia taloja, kurjuutta. Poimin yhdestä palavasta talosta mukaani vaatteita, koska niistä on nyt pulaa.