Katselen kahta isoa omenapuuta kaverini kanssa.
Puihin kiipeää valtavasti miehiä.
He roikkuvat oksissa ja odottavat niiden katkeavan.
Tämä on ilmeisesti maan tapa, tai jokin paikallinen huvitus.
Mietin: onpa alkukantaista.
Seuraavassa vesi nousee kaduille kun kävelemme torilla.
Pysähdyn kojuun, jossa silmiini osuu juustoa.
Katson hintoja, ne on edullisia.
Myyjänä toimii vanha hymyilevä nainen.
Huomioni kiinnittyy vanhan naisen leveään hymyyn.
Mietin miksi hän hymyilee minulle, vaikkei tunne.
Matka jatkuu.
Eräs vanha mies kysyy: oletteko Suomesta?
Kaverini vastaa: joo.
Mies vastaa: No, tämä keskusteluhan riittää sitten aiheesta.
Jatkamme matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti