Matkalla

Katselen kahta isoa omenapuuta kaverini kanssa.
Puihin kiipeää valtavasti miehiä.
He roikkuvat oksissa ja odottavat niiden katkeavan.
Tämä on ilmeisesti maan tapa, tai jokin paikallinen huvitus.
Mietin: onpa alkukantaista.


Seuraavassa vesi nousee kaduille kun kävelemme torilla.
Pysähdyn kojuun, jossa silmiini osuu juustoa.
Katson hintoja, ne on edullisia.
Myyjänä toimii vanha hymyilevä nainen.
Huomioni kiinnittyy vanhan naisen leveään hymyyn.
Mietin miksi hän hymyilee minulle, vaikkei tunne.


Matka jatkuu.
Eräs vanha mies kysyy: oletteko Suomesta?
Kaverini vastaa: joo.
Mies vastaa: No, tämä keskusteluhan riittää sitten aiheesta.
Jatkamme matkaa.

Kuolema pyyhkäisi

Yksi yö näin miten kuolema pyyhkäisi maisemaa vihreällä kasvimaalla.
Maiseman läpi kulki läpinäkyvä aalto,
se näky todella pelotti.
Seuraavassa unohdin tunteen ja sama horros jatkui.
Kuolemaa ei ole, koska sitä ei aisti.

Sisäinen verenvuoto

Olen kotona sängylläni kun todellisuus alkaa huojumaan.
Otan puhelimen käteen ja ryntään parvekkeelle.
Suustani valuu verta ja ajattelen huutaa apua ennen kuin taju lähtee.
Kurkotan kaiteelle ja sanon naapureille: tilatkaa ambulanssi, minulla on sisäinen verenvuoto.
Kuulen sireenien äänet lähikadulta.

Kasvoton nainen

Olen kauniin naisen kanssa, joka pukeutuu vaaleaan pitsiin.
Ajatuksena on rakastella.
Hän katoaa jollain tavalla, jostain syystä.
Seuraavassa olen tummanvihreään pukeutuneen, ison, epäselvän naisen sivulla.
Hänen kasvot ovat mustaa sotkua, kädet tunkeutuvat minuun kasvojen kautta.

uimarannalla

Kävin uimarannalla ja näin kuvassa olevan näyn.
Erikoinen asetelma.

uusi työ

Sain uuden työpaikan Kookaupan sushitiskiltä. Välttelin työtä alakerran pukuhuoneistossa.
Työ oli niin yksinkertaista ja helppoa, etten halunnut tehdä sitä.

Pieni varis

Olen jonkinlaisen lintujengin kapteeni.
Lähdemme kulkemaan jonnekkin porukalla.
Yksi aivan pieni varis väsyy matkalla ja liiskaantuu ison saappaan alle.
Katselen sen pientä kehoa suuressa jalanjäljessä.
Ei vuoda verta.
Se näyttää aikuiselta varikselta kooltaan lapsi.

Minä rakastan häntä

Nousen linnan holvimaiseen kattohuoneistoon.
Täällä ei pala kynttilät, ikkunat valaisee saleja hieman.
En tunnista häntä ulkonäöltä.
Hän on kaunis kuin ennen, hiuksensa ovat vaalenneet ruskeaan,
liikkuu sillä keveällä, arvaamattomalla tavalla.
Minua pelottaa.
Vaeltelen saleissa joita halkoo lasiovet.
Kiirehdin toiseen, jonka huonekalut ovat verhottu valkoisin harsoin.
Avaan parvekkeen oven korkeiden ohuittein verhojen läpi.
Ulkona tuulee.
On yö.
Lähestyn häntä varovasti koskematta.
Pelkään hänen tunteitaan, jotka olivat ennen rakkaus ja viha.
Mitä ne nyt ovat?
Veikkaan viha.
Veikkaan väärin.
Hän kääntyy puoleeni ja minä rakastan häntä.

Sotatila

Olemme mökillä, josta pakenemme Cortinalla (auto), sillä lentokoneesta hyppää laskuvarjosotilaita järveen. Onnistumme pakenemaan sisko ratissa. Menen matalaksi takapenkillä ettei mahdolliset perään ammutut luodit osuisi minuun.



Käännymme mökkitieltä oikealla ja huomaamme edessä norjalaisten pitämän tarkastuspisteen, joka muistuttaa käytävää tai lauttaa, vaikka olemme maalla. Tervehdin norjalaista sotilasta, joka on liittolaisemme, olemme turvassa. Äiti itkee, koska mökille jäi kaikki tavarat ja rahat. Lohdutan häntä: minulla on rahoja, ei meillä hätää ole. Sanon myös, että voin palata lukitsemaan mökin myöhemmin, kun tilanne on ohi.



Seuraavassa olen kai lomalla metsäkylässä. Pian pommikoneet ja laskuvarjosotilaat kaartavat taivaalla. Sota on alkanut. Tämä on sama sota, josta kerroin aiemmin, täältä se alkoi. Kylää pommitetaan ja paikat menee paskaksi. Minuun ei osunut. Entinen rauha on poissa, näen ympärillä palavia taloja, kurjuutta. Poimin yhdestä palavasta talosta mukaani vaatteita, koska niistä on nyt pulaa.

Eräs suhde, tai toive siitä

Meidän suhde oli liikennevalot.
Vihreillä ajoi päin, keltaiset vaihtui äkkiä, punaisiin ajoin öisin.
Katsoin häntä aina keltaisissa ja pysähdyin.
Vihreät niityt.
Punaisia noudatin päivällä, öisin ajoin varomatta.
Eilen ajoin risteyksen läpi ajatuksissa.
Tämä nainen on hengenvaarallinen.

Lopun odotusta

Miksi ihmiset odottavat aina loppua – viikonloppua?
Miksei viikon alkua tai kulkua?

Seitsemän äitiä

Minulla on seitsemän äitiä, joita en tahdo nimetä.
Kaikki ovat pitäneet huolta, kukin tavallaan.
Nyt istun yksin niityllä, ja juon olutta.
Käänsin yhdelle selkäni, jotta saisi olla rauhassa.

Liian myöhään

Olen tutussa baarissa, pienessä kaupungissa. Ympärilläni on paljon tuttuja ihmisiä ja en tunne heistä ketään. Liikun ja etsin paikkaani kunnes juhlat ovat ohi ja ihmiset lähtevät. Hyväksyn itseni liian myöhään.

Matkin hanhea

Jotkut tiskaa, toiset juo olutta, kolmannet riitelee, nejännet suutelee, viidennet tekee jotain, kaikki tekee jotain, kaikki muuttuu, linnut huutaa ja lisääntyy – matkin muuten sellaista hanhea äsken rannalla ja se alkoi huutaa ja sen poikaset nousi maasta ylös ja lähti haneen. Linnut kuuntelee jos niitä alkaa matkimaan, kokeilkaa!