Kävelemme kahdestaan kadulla, jonkin veden rannalla. Itken vuolaasti ja halaan lujasti sinua. Sinä pysähdyt ja näytät missä kaikkialla syöpä sijaitsee sisälläsi ja kysyt: miksi itken. Puolustaudun ja vastaan tekeväni surutyötä. Menemme katsomaan uunia jossa sinä palat. Se on kaunis uuni. Se sijaitsee kirkossa ja se on korkea ja juhlallinen. Vastapaatä uunia on aidalla rajattu syvennys jonne palaneiden tuhkat kerätään isoon kasaan jota haravoidaan. Sekin on juhlallinen ja hieno. Edellinen palanut oli ehkä siivooja tai siivoamisesta pitävä henkilö, sillä tuhkakasasta pystyi erottamaan siivous tarvikkeita. Laskeuduitte alas tarkastelemaan tavaroita, sinä ja Anu. Tuhkan alta tosiaan löytyi imurin letku, rikkalapio sekä muita tarvittavia kapineita. Tämä tuhkakinos toimii jonkinlaisena muistomerkkinä kaikille menneille ja siitä pidetään hyvää huolta. Pystyin lopulta itsekin kurkottamaan tuhkaan kaiteen ylitse ja pyörittelin tomua käsissäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti