Mielihaluja

Katselen sikareita kadulla olevasta kaapista,
pyörittelen käsissä ja tunnustelen.
Muut mallit ovat saman hintaisia kuin ennen,
vaan tumma, hyvänmakuinen on kallistunut järjettömästi,
juuri se malli, josta pidin.
Aivan kuin joku pyrkisi salaa vaikuttamaan mielihalujeni toteutukseen.

Maan loppu

Sain kuulla, että maan loppu tulee: planeetta osouisi palloon.
Istuin liikkuvassa kulkuvälineessä – juna kai – ja katsoin kun pieni aurinko kulki maan ohi keltaisena pallona musta avaruus
kertoen: kohta se tulee.
Pahinta oli tietää, että pian tuhoudun.
Liikuin pinnalla ja odotin tulevaa.

Kilpailu

Oli korkea tila.
Meitä oli kaksi akrobaattia ja sateenvarjot.
Sitten lensimme tilassa vuoronperään ja koitimme vaikuttaa yleisöön tempuillamme ja taidoillamme.
Lensin uhkarohkeasti katon rajaan ja heti maan pintaan.
Keksin uusia temppuja tuosta vaan ja olin varma voitostani.
Istahdin odottamaan vuoroani seinustalle ja nainen kysyi minulta: onko tällä laivalla tapahtunut jotain, koska lennät niin vaarallisesti?

Ihmettelen kysymystä. En vastannut, mutta ajattelin, ettei mitään poikkeavaa, tykkään lentää vaan tuolla tavoin. Minulla oli hieman joutoaikaa ja kävelen viereiseen tilaan, jossa Frederik tulee vastaani ja mumisee minulle. En saa selvää, mutta minua olisi kiinnostanut mitä hän koitti sanoa.
Hänen kasvonsa näyttivät turvonneilta, jollain tapaa isolta leivokselta.

Kilpailu jatkui.
Viimeinen tehtävä yllätti minut.
Se oli sanatehtävä, jossa piti keksiä lyhyt runo.
Vastustaja keksi jotain ihan hauskaa ja halveksin häntä, sillä eihän tehtävä liity mitenkään lentotaitoihin ja se ärsytti minua.
Vuoroni tuli ja keksin jotain ankeaa, jopa surullista ja eihän yleisö siitä innostu. Alan herätä ja samalla kuulen, että kilpailijani on voittanut minut.

kaveripohjalla
ystäväpohjalla
pohjalla.

Säätiedotus

"Tuuli on kovaa eteläisillä merialueilla" sanoi rauhallinen, miellyttävä säähenkilö, mutta jokin sekoittaa jatkuvasti hänen ulkoa tulevat sanansa.
Hän ei puhu säästä, vaan kertoo parisuhteestaan koko kansalle.

Punainen vaunu

Mä olin bilettämässä Turussa ja seisoin vihreällä pellolla Niinistön ja jonkun tyypin kanssa.

Punainen vaunu tippui taivaasta ja syttyi sota.

Migit kaartoivat taivaalla. tuhosivat tarkasti elämää.
Kaikki kuin videopelissä, kaukaista helppoa.

Tätä ennen laskimme kerrostalon portaissa,
meillä oli joukolla hauskaa ja ahdasta.

ja kävin syömässä.
Tilasin juustoa ja kalapuikkoja.
kerroin miesmyyjälle krapulasta
ja kun huomasin, ettei voinut vastata ammattiroolissa
lisäsin: "too much information".
Myyjä hymisi ja katseli ranskalaislaariin.

Murskaavaa naureskelua

Olen bussimatkalla ja se vei minut muualle kuin sen piti
se meni tunneliin ja jäi hissiin ja laskeutui alas,
rullaportaiden tavalla, samassa kulmassa, alas hitaasti, maahan,

jossa minut sidottiin ja tehtiin pahaa.
Mitä minulle tehtiin, sitä en osaa sanoa.
Muistan että itkin, ja minut oli huijattu tähän tilaan.

Jabba the Huttin näköinen mies naureskeli sidotulle minulle muutaman penkin päässä silmät kiiluen,
ja toinen kasvoton mies lähempänä minua, joka oli varmaan sitonut 
ja saattanut minut ansaan, se oli vähempi paha.
Jabba käytti epäselvää valtaa, jolta ei voinut suojautua.

Saatoin vain katsoa häntä siteistä ja hän naureskeli, ehkä sille, että oli saanut minut ansaan, tai jollekkin.

Murskaavaa naureskelua
sellaista
jota tietty ihminen käyttää astuessaan metsäpolulla yksinäisen kusiaisen päälle.

mielipiteitä kuolemasta

"Joka viimeksi nauraa, kuolee iloisena."
–Tuntematon

"Ei sillä että pelkäisin kuolla, en vain halua olla läsnä, kun se tapahtuu."
–Woody Allen


 "Mitäpä siitä vaikka elämä menee. Se on niin kallistakin."

–Stanisław Jerzy Lec

Alkuihmisen kasvot

Tutkin hänen lempeitä kasvoja sivusta ja mieleeni palaa alkuihminen.
Taustalla soi pimeä avaruus kovaa, arkusta päivänvaloon.

Hiding tonight

Häntä viehätti herrasmiehen elkeet.
Herrasmiehen idea ei.

Lumiaurat

Lumiaurat vyöryivät yöllä kuin sota, arvaamatta raa'sti raapivat pihan ihon. Miksi he pahoinpitelevät pihan yöllä kun kukaan ei näe?

Naisen kasvot
kuin ikoni junassa.

Tuomas Nevanlinna sanoo tieteelliseen maailmankuvaan liittyvän erään asian

Tieteellinen maailmankuva ei ole riittävä, tai se on yksipuolinen, mikä ei liity siihen, että se olisi jotenkin pätemätön sinänsä, tai että meillä olisi jotain korkeampaa metafyysistä tietoa jostain sellaista voimista, jota tiede ei pystyisi tutkimaan. Näistä ei ole kysymys.

Kysymys on siitä, että tieto voi tutkia ainoastaan toistuvia asioita. Viime kädessä tämä johtaa siihen, että tiedon avulla me ei koskaan saavuteta mitään muuta kuin toistuvuutta itseään. Tiedon viimekätinen sanoma meille on aina se, että kaikki toistuu ja kiertää ja mitään ei loppujen lopuksi tapahdu.

Tiedon ulkopuolella inhimillinen elämä vaatii jotakin muuta, koska inhimilliseen elämään  – sikäli kun se on ylipäätään mielekästä – liittyy ajatuksia siitä, että asioilla on merkitystä, mieltä, tapahtumia, jotka ovat ainutkertaisia, uusia ja järisyttäviä ja niin edelleen.