uimarannalla

Kävin uimarannalla ja näin kuvassa olevan näyn.
Erikoinen asetelma.

uusi työ

Sain uuden työpaikan Kookaupan sushitiskiltä. Välttelin työtä alakerran pukuhuoneistossa.
Työ oli niin yksinkertaista ja helppoa, etten halunnut tehdä sitä.

Pieni varis

Olen jonkinlaisen lintujengin kapteeni.
Lähdemme kulkemaan jonnekkin porukalla.
Yksi aivan pieni varis väsyy matkalla ja liiskaantuu ison saappaan alle.
Katselen sen pientä kehoa suuressa jalanjäljessä.
Ei vuoda verta.
Se näyttää aikuiselta varikselta kooltaan lapsi.

Minä rakastan häntä

Nousen linnan holvimaiseen kattohuoneistoon.
Täällä ei pala kynttilät, ikkunat valaisee saleja hieman.
En tunnista häntä ulkonäöltä.
Hän on kaunis kuin ennen, hiuksensa ovat vaalenneet ruskeaan,
liikkuu sillä keveällä, arvaamattomalla tavalla.
Minua pelottaa.
Vaeltelen saleissa joita halkoo lasiovet.
Kiirehdin toiseen, jonka huonekalut ovat verhottu valkoisin harsoin.
Avaan parvekkeen oven korkeiden ohuittein verhojen läpi.
Ulkona tuulee.
On yö.
Lähestyn häntä varovasti koskematta.
Pelkään hänen tunteitaan, jotka olivat ennen rakkaus ja viha.
Mitä ne nyt ovat?
Veikkaan viha.
Veikkaan väärin.
Hän kääntyy puoleeni ja minä rakastan häntä.

Sotatila

Olemme mökillä, josta pakenemme Cortinalla (auto), sillä lentokoneesta hyppää laskuvarjosotilaita järveen. Onnistumme pakenemaan sisko ratissa. Menen matalaksi takapenkillä ettei mahdolliset perään ammutut luodit osuisi minuun.



Käännymme mökkitieltä oikealla ja huomaamme edessä norjalaisten pitämän tarkastuspisteen, joka muistuttaa käytävää tai lauttaa, vaikka olemme maalla. Tervehdin norjalaista sotilasta, joka on liittolaisemme, olemme turvassa. Äiti itkee, koska mökille jäi kaikki tavarat ja rahat. Lohdutan häntä: minulla on rahoja, ei meillä hätää ole. Sanon myös, että voin palata lukitsemaan mökin myöhemmin, kun tilanne on ohi.



Seuraavassa olen kai lomalla metsäkylässä. Pian pommikoneet ja laskuvarjosotilaat kaartavat taivaalla. Sota on alkanut. Tämä on sama sota, josta kerroin aiemmin, täältä se alkoi. Kylää pommitetaan ja paikat menee paskaksi. Minuun ei osunut. Entinen rauha on poissa, näen ympärillä palavia taloja, kurjuutta. Poimin yhdestä palavasta talosta mukaani vaatteita, koska niistä on nyt pulaa.

Eräs suhde, tai toive siitä

Meidän suhde oli liikennevalot.
Vihreillä ajoi päin, keltaiset vaihtui äkkiä, punaisiin ajoin öisin.
Katsoin häntä aina keltaisissa ja pysähdyin.
Vihreät niityt.
Punaisia noudatin päivällä, öisin ajoin varomatta.
Eilen ajoin risteyksen läpi ajatuksissa.
Tämä nainen on hengenvaarallinen.

Lopun odotusta

Miksi ihmiset odottavat aina loppua – viikonloppua?
Miksei viikon alkua tai kulkua?

Seitsemän äitiä

Minulla on seitsemän äitiä, joita en tahdo nimetä.
Kaikki ovat pitäneet huolta, kukin tavallaan.
Nyt istun yksin niityllä, ja juon olutta.
Käänsin yhdelle selkäni, jotta saisi olla rauhassa.

Liian myöhään

Olen tutussa baarissa, pienessä kaupungissa. Ympärilläni on paljon tuttuja ihmisiä ja en tunne heistä ketään. Liikun ja etsin paikkaani kunnes juhlat ovat ohi ja ihmiset lähtevät. Hyväksyn itseni liian myöhään.

Matkin hanhea

Jotkut tiskaa, toiset juo olutta, kolmannet riitelee, nejännet suutelee, viidennet tekee jotain, kaikki tekee jotain, kaikki muuttuu, linnut huutaa ja lisääntyy – matkin muuten sellaista hanhea äsken rannalla ja se alkoi huutaa ja sen poikaset nousi maasta ylös ja lähti haneen. Linnut kuuntelee jos niitä alkaa matkimaan, kokeilkaa!

Lyhyt muisti

Olin marketissa ja yhtäkkiä katto alkoi sortumaan.
Ihmisiä litistyi sen alle ja juoksin ja väistelin tippuvia katon palasia.
Selvisin hengissä romahduksesta.
Hyvin pian kaupallinen toiminta palautui ennalleen, joka ihmetytti minua.
Eikö ihmisiä pelottanut, vaikka katto sortui juuri toisten päälle?
Onko ihmisellä todella näin lyhyt muisti?

Tavallinen murhaaja

Näin äsken kaksi päältä ajettavaa ruohonleikkuria keittiöni ikkunasta.
Yhtä ohjasi hippi sätkä suussa, toista tavallinen kuski, joka ajoi kukkivan tulppaanipenkan silpuksi.
Saatanan murhaaja!

Tulin uskoon unissani

Huusin niin että naapurit kuuli yöllisen herätyskokokouksen.
Uskoontuloni jälkeen näin paljon kärsiviä ihmisiä kaduilla, enemmän kuin ennen. Tunsin voimakkaasti olevani elossa.

Heräsin kai huutooni ja mietin olenko tullut uskoon.
Raotin silmiä ja mietin, näyttääkö maailma erilaiselta.

Valkoinen rotta

Koitin pyydystää valkoisen rotan, en saanut sitä kiinni.
Se juoksi pakoon ahtaaseen kujaan, jonne en mahdu.
Koitin saada sen hallintaan, käsiini.
En halunnut surmata sitä, se oli jotain muuta, joka liittyi muuhun.
Näin lopulta sen punaisen, turpean peräpään.
Valkoinen rotta oli muuta, se ei ollut rotta.