Seitsemän äitiä

Minulla on seitsemän äitiä, joita en tahdo nimetä.
Kaikki ovat pitäneet huolta, kukin tavallaan.
Nyt istun yksin niityllä, ja juon olutta.
Käänsin yhdelle selkäni, jotta saisi olla rauhassa.

Liian myöhään

Olen tutussa baarissa, pienessä kaupungissa. Ympärilläni on paljon tuttuja ihmisiä ja en tunne heistä ketään. Liikun ja etsin paikkaani kunnes juhlat ovat ohi ja ihmiset lähtevät. Hyväksyn itseni liian myöhään.

Matkin hanhea

Jotkut tiskaa, toiset juo olutta, kolmannet riitelee, nejännet suutelee, viidennet tekee jotain, kaikki tekee jotain, kaikki muuttuu, linnut huutaa ja lisääntyy – matkin muuten sellaista hanhea äsken rannalla ja se alkoi huutaa ja sen poikaset nousi maasta ylös ja lähti haneen. Linnut kuuntelee jos niitä alkaa matkimaan, kokeilkaa!

Lyhyt muisti

Olin marketissa ja yhtäkkiä katto alkoi sortumaan.
Ihmisiä litistyi sen alle ja juoksin ja väistelin tippuvia katon palasia.
Selvisin hengissä romahduksesta.
Hyvin pian kaupallinen toiminta palautui ennalleen, joka ihmetytti minua.
Eikö ihmisiä pelottanut, vaikka katto sortui juuri toisten päälle?
Onko ihmisellä todella näin lyhyt muisti?

Tavallinen murhaaja

Näin äsken kaksi päältä ajettavaa ruohonleikkuria keittiöni ikkunasta.
Yhtä ohjasi hippi sätkä suussa, toista tavallinen kuski, joka ajoi kukkivan tulppaanipenkan silpuksi.
Saatanan murhaaja!

Tulin uskoon unissani

Huusin niin että naapurit kuuli yöllisen herätyskokokouksen.
Uskoontuloni jälkeen näin paljon kärsiviä ihmisiä kaduilla, enemmän kuin ennen. Tunsin voimakkaasti olevani elossa.

Heräsin kai huutooni ja mietin olenko tullut uskoon.
Raotin silmiä ja mietin, näyttääkö maailma erilaiselta.

Valkoinen rotta

Koitin pyydystää valkoisen rotan, en saanut sitä kiinni.
Se juoksi pakoon ahtaaseen kujaan, jonne en mahdu.
Koitin saada sen hallintaan, käsiini.
En halunnut surmata sitä, se oli jotain muuta, joka liittyi muuhun.
Näin lopulta sen punaisen, turpean peräpään.
Valkoinen rotta oli muuta, se ei ollut rotta.

Ruusu

Mies tiputti ruusun kampissa tarkoituksella, minä poimin sen.
Kannoin ruusua varoen ajatellen antavani sen vastaantulijalle, jota ei tullut vastaan.

Kävelin baariin, jossa tilasin oluen ja katkaisin varren kahtia.
Asetin sen taskuun tavallaan istumaan.

Ruusu roikkui sieltä, kun istuskelin vinottain kulkureitillä, enkä huomannut ihmisten hipovan kukkaa, kunnes terälehdet olivat tippuneet.

Asetin ruusun tiskille makaamaan. Se kuoli siihen. Kävelin pöytään, jossa nainen kehui mustia, kuluneita silkkihousujani, joissa ei ole taskuja, ja tarjosi oluen. Juttelimme Morrisseysta ja unohdin ruusun.

Lääkärissä

Menin lääkäriin.
Kuulin hänen ruoansulatuselinten kuplivan metrin päästä.
Hän näytti sialta, jolle oli puettu silmälasit ja sininen flanelipaita.
Mietin, mitä sian sisällä tapahtuu, vaikka pitäisi kuunnella, mitä minun sisälläni tapahtuu. En voinut. Sian suolet mongersi ja röyhtäili lähes ääneti.

Ei sika sitä varmasti kuullut, tai oli niin tottunut siihen.
Oloni kävi sietämättömäksi: mitä se oli syönyt, ehkä se on raskaana?
Minäkin olen ollut yhdeksän kuukautta ihmisen mahassa.

Valebasisti

Soitan Pertti Kurikan Nimipäivät-yhtyeessä bassoa.
En osaa soittaa bassoa.

Ensimmäisen biisin jälkeen jota rämpytin, huomasin, että basson kaula oli kartta, johon oli merkitty magneeteilla soitto-otteet. Mutta eihän joka biisin välillä ehdi muuttamaan magneettien paikkoja!

Kun soittotaidottomuuteni huomattiin yleisesti, toista basistia alettiin etsimään puhelimesta.

Mielihaluja

Katselen sikareita kadulla olevasta kaapista,
pyörittelen käsissä ja tunnustelen.
Muut mallit ovat saman hintaisia kuin ennen,
vaan tumma, hyvänmakuinen on kallistunut järjettömästi,
juuri se malli, josta pidin.
Aivan kuin joku pyrkisi salaa vaikuttamaan mielihalujeni toteutukseen.

Maan loppu

Sain kuulla, että maan loppu tulee: planeetta osouisi palloon.
Istuin liikkuvassa kulkuvälineessä – juna kai – ja katsoin kun pieni aurinko kulki maan ohi keltaisena pallona musta avaruus
kertoen: kohta se tulee.
Pahinta oli tietää, että pian tuhoudun.
Liikuin pinnalla ja odotin tulevaa.

Kilpailu

Oli korkea tila.
Meitä oli kaksi akrobaattia ja sateenvarjot.
Sitten lensimme tilassa vuoronperään ja koitimme vaikuttaa yleisöön tempuillamme ja taidoillamme.
Lensin uhkarohkeasti katon rajaan ja heti maan pintaan.
Keksin uusia temppuja tuosta vaan ja olin varma voitostani.
Istahdin odottamaan vuoroani seinustalle ja nainen kysyi minulta: onko tällä laivalla tapahtunut jotain, koska lennät niin vaarallisesti?

Ihmettelen kysymystä. En vastannut, mutta ajattelin, ettei mitään poikkeavaa, tykkään lentää vaan tuolla tavoin. Minulla oli hieman joutoaikaa ja kävelen viereiseen tilaan, jossa Frederik tulee vastaani ja mumisee minulle. En saa selvää, mutta minua olisi kiinnostanut mitä hän koitti sanoa.
Hänen kasvonsa näyttivät turvonneilta, jollain tapaa isolta leivokselta.

Kilpailu jatkui.
Viimeinen tehtävä yllätti minut.
Se oli sanatehtävä, jossa piti keksiä lyhyt runo.
Vastustaja keksi jotain ihan hauskaa ja halveksin häntä, sillä eihän tehtävä liity mitenkään lentotaitoihin ja se ärsytti minua.
Vuoroni tuli ja keksin jotain ankeaa, jopa surullista ja eihän yleisö siitä innostu. Alan herätä ja samalla kuulen, että kilpailijani on voittanut minut.

kaveripohjalla
ystäväpohjalla
pohjalla.