Ajan arvo

"Voitko osoittaa minulle ketään, joka antaisi jotakin arvoa ajalle, joka arvostaisi kutakin päivää, joka ymmärtäisi kuolevansa päivittäin? Sillä erehdymme siinä, että näemme kuoleman kaukana edessämme: suuri osa siitä on jo mennyt; kaikkea takanamme olevaa aikaa pitää kuolema hallussaan". (Kirjeet Luciliukselle, Lucius Annaeus Seneca)

New era

Uusi aika alkaa tänää toden teolla.
Marketit ovat auki tästä päiväsä alkaen kello 23 saakka!

Tuulikaappi

Astuin Tuulikaappiin ja ovet sulkeutuivat.
Siellä ei asu ketään.
Se ei ole kaappi, kaappien läpi ei kävellä.
Kaappiin jäädään tai ei jäädä.
Se on tila, jossa tuulee kun joku astuu sisään, ulos.
Silloin, kun Tuulikaapissa ei ole ketään,  kaikki on paikoillaan, valmiina.
Sensorit odottaa liikettä.

Matkalla

Katselen kahta isoa omenapuuta kaverini kanssa.
Puihin kiipeää valtavasti miehiä.
He roikkuvat oksissa ja odottavat niiden katkeavan.
Tämä on ilmeisesti maan tapa, tai jokin paikallinen huvitus.
Mietin: onpa alkukantaista.


Seuraavassa vesi nousee kaduille kun kävelemme torilla.
Pysähdyn kojuun, jossa silmiini osuu juustoa.
Katson hintoja, ne on edullisia.
Myyjänä toimii vanha hymyilevä nainen.
Huomioni kiinnittyy vanhan naisen leveään hymyyn.
Mietin miksi hän hymyilee minulle, vaikkei tunne.


Matka jatkuu.
Eräs vanha mies kysyy: oletteko Suomesta?
Kaverini vastaa: joo.
Mies vastaa: No, tämä keskusteluhan riittää sitten aiheesta.
Jatkamme matkaa.