Epicuroksen filosofia

Onnellisuuteen tarvitset:
-ystäviä
-vapauden
-itsetutkiskelua

viisastelua

1. On päästettävä irti menneistä: suruista, pettymyksistä, tuskasta, syyllisyydestä.
2. On annettava anteeksi itselleen.
3. On turha vastustaa sitä, mikä on, sillä sehän jo on – oma voima kannattaa suunnata tilanteen muuttamiseen eikä sen murehtimiseen.
4. On vain tapahtumia, jotka eivät ole hyviä tai pahoja – päätät itse, miten suhtaudut tapahtumiin.
5. Suhtaudu jokaiseen haasteeseen kiitollisuudella ja uteliaalla innostuksella: "Mitähän mielenkiintoista ja hyvää tästä seuraa?"
6. Elämä tuo eteesi vain sitä, mitä tilaat: vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi, jotta oppisit jonkin läksyn. Joudut kohtaamaan samat vaikeudet uudestaan niin kauan, kunnes otat opiksesi.
7. Kun et tiedä, mitä tehdä, hengitä hitaasti ja kuuntele, mitä sydämesi sanoo. ”There will be an answer – let it be.”
8. Jokainen sanasi luo todellisuuttasi, joten valitse sanasi huolellisesti.
9. Alitajuntasi suorittaa lakkaamatta siihen syötettyjä ohjelmia, joiden laadusta päätät sinä itse – olet sitä, mitä ajattelet.
10. Ilo ja onni ovat synnyinoikeutesi – mikään ulkoinen asia ei tuo eikä vie onneasi, kun löydät sen sisältäsi.
11. Olemme täällä toisiamme varten, kaikki samasta alkulähteestä syntyneitä. Erillisyys on harha, jonka oma egosi on luonut. Kun kohtaat jokaisen ihmisen yhtä jumalallisena olentona kuin itsesi, et voi epäonnistua.

Tänä aamuna keitin kahvia ja paahdoin leivät auringossa.
Sitten istuin keittiössä kaihtimet vähän raollaan, vilkuilin vuoroin näyttöä ja valoisan harmaata taivasta.

Paahtava aurinko käy tänään taivaalla.
Yöt ovat tummanharmaita, päivät valoisan harmaita, en valita – niissä on eroja – näin on hyvä.

Sitten kirjoitin yön unet ylös, ne kertoivat jostakin kielellä, jota koitan tulkita, nyt valveilla. Pidän niistä kirjaa.

Eikä tässä vielä kaikki. Sitten pelasin tietokonepeliä, jossa hypellään ja ollaan nopeita. Se vaatii myös refleksiä. Tämä on uutta minulle, pelit. Tätä kirjoittaessa on lauantai-ilta. Monet ovat varmasti baarissa, tai käärimässä lahjoja paketteihin. Äsken kaupungilla kävellessäni oli rauhallista.

Olen menossa eräänlaiseen kauppaan ja kuulen sisäänmenopuomeilla takaani hänen äänen, joka paheksuu valintaani voimakkaasti.
Pakenen kauppaan juosten ja otan matkaani muutamia juomatölkkejä.
Pakenen paikalta.

Pelaan pelikonetta vajan takana.
Voitan muutamalla lantilla suuria summia kolikoita ja seteleitä, ajattelen olevani onnekas.
Tuplaan ja voitan lisää.
Äiti saapuu paikalle ja laittaa valot päälle vajan ulkoseinästä.
Pelikone menee jumiin, ehkä oikosulun seurauksena.
Käynnistän koneen uudelleen napista ja siihen käynnistyy toinen peli, jossa voittaa kun saa samanlaisia kuvia vaakariveille eri suuntiin pyörivissä rullissa. Menetän voittoni.

Keskellä yötä pelästyin kun kuulin rahinaa toisesta korvasta tyynyä vasten ja hyppäsin äkkiä ylös.
Aaa, se oli vaan iso oranssi korvatulppa joka rapisi tyynyä vasten, koska se unohtui pesukoneeseen ja kovettui.
Luulin että se on iso koppakuoriainen.

Viime yönä pelkäsin häntä ja pakenin.
Muistin tämän unen liikennevaloissa, jossa perhe odotti ylikulkua.
Isän huusi toiselle pienelle pojalle, niin että se väisti äidin taakse.
Isä vihasi lastaan kovasti.

Kukkiva maa

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja, pihlajain valkeata kukkahärmää, tervakkojen punaisia tähtisikermiä. Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia lainehtivat niityt mielettöminä merinä. Ja tuoksua! Ihanampaa kuin pyhä suitsutus! kuumaa ja värisevää ja hulluksi juovuttavaa, pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää! Elää raivokkaasti elämän korkea hetki, terälehdet äärimmilleen auenneina elää ihanasti kukkien, tuoksustansa auringosta hourien - huumaavasti, täyteläästi elää! Mitä siitä, että kuolema tulee!

Mitä siitä, että monivärinen ihanuus varisee kuihtuneena maahan. Onhan kukittu kerta! On paistanut aurinko, taivaan suuri ja polttava rakkaus! Suoraan kukkasydämiin, olemusten värisevään pohjaan asti!

-Katri Vala

Paljain jaloin

Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen:
paljain jaloin.

Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:
rystysihin
joka kiven
jäänyt niist´ on
verta hiven.

– Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
– Näin on hyvin.
– Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.

-Uuno Kailas

Talo

Nous taloni yhdessä yössä –



kenen toimesta, Herra ties.



– Se auttoiko salvutyössä,



se Musta Kirvesmies? –



On taloni kylmä talo,



sen ikkunat yöhön päin.



Epätoivon jäinen palo



on tulena liedelläin.






Ei ystävän, vieraan tulla



ole ovea laisinkaan.



Vain kaks on ovea mulla,



kaks: uneen ja kuolemaan.









-Uuno Kailas

Kun elät

On tyttöjä joita suudella
monta maata joissa käydä ja
meriä, joissa uida kissaa.

Kun kuolema jonakin päivänä saapuu
isossa mustassa autossaan
pyydän hänet peremmälle
ja tarjoan, kupin kuumaa.


Kuolema ei, käytä sokeria
vaan juo, kahvinsa mustaana
ja aloittaa puhuhmaan:
Teet hidasta kuolemaa, vastaan tekeväni hidasta elämää
ja hän jatkaa


Kun elät olet vain sinä, et kukaan muu
Kun kuolet, olet meri, taivas ja tuuli jotka vilvoittaa
rakkaasi otsaa.

Lempirunoja juuri nyt

Tee sitä mihin uskot.
Usko siihen mitä teet.
Tee, niin kuin parhaaksi näet.
Älä usko mitä muut sanovat.
Sano, mitä itse ajattelet.
Ajattele itse.
Uskoon kuuluu epäily.
Uskoon kuuluu rohkeus.
Pahinta uskossa on sokeus.
Rohkea uskaltaa epäillä,
eikä näe niiden välillä pienintäkään ristiriitaa.



Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.



Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.



Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.



Taberman

sain unta vasta aamulla ja näin unta valtavasta trampoliinista.
Unessa trampoliini siirreettiin sisälle linnaan.
Olisin voinut estää siirron, mutten tehnyt sitä, koska alla oli peuroja.

Oli vanha setä ja hänellä oli säkki rahaa.
Kävin moraalista kamppailua ennen seuraavia tapahtumakulkuja.
Kolkkasin sedän ja varastin rahat, sekä ruokalipukkeet.
Teippasin sedän silmät, tai suljin pään kangaskassiin ja pyörittelin ympäri pihoja, ettei tietäisi minne vien häntä, taisin minä häntä vähän kiduttaakkin, kun vetelin pitkin pihoja jaloista, ei hän äännellyt.
Kuoppasin hänet pihalle verkkoaidan alle niin, että pää jäi mullan pinnalle, en tohtinut surmata.

Sitten menin hänen asuntoon ja hän olikin siellä, vaikka juuri kuoppasin pihalle, eteisen nurkassa myttynä.
Koitin rusentaa jalalla kaulasta, mutta yht'äkkiä setä muuttui erääksi naishenkilöksi ja en tohtinut kengittää.
Jossain vaiheessa tämä setä muuttui myös erääksi toiseksi nuoremmaksi mieshenkilöksi. Tämä muutos on minulle mysteeri.

Mutta seteleitä oli paljon ja ne olivat mustassa kassissa viidenkympin nipuissa. Seassa oli joitakin bingolipukkeita joista päättelin, että setä on voittanut rahansa ehkä sitä kautta.

Seuraan koetilan ulkopuolelta kuinka koehenkilöiden reaktioita mitataan pleksi-ikkunaisessa huoneessa.
Huoneen valoja räpsytellään ja vettä loiskitaan.
Lopulta minut ohjataan huoneeseen istumaan pöydän taakse.
Vastapäätä istuu vanha mies ja nainen, kummallakin on pyöreät silmälasit.
He alkavat sättimään minua vuoron perään ja vaari tehostaan toimintaansa nojautumalla pelottavasti pöydän yli osoittaen sormella suoraan kohti.
En kuule heidän puhuvan ja kuuntelen ajatuksiani.
Myötäelän ja liikutun samalla tiedostaen tämän olevan koe.
Toivon, että koehenkilöt eivät lopettaisi koetta kesken liikutukseni vuoksi, vaan jatkaisivat sen loppuun.
Istuessani siinä ajattelen ja luulen, että roolini kokeessa on olla syrjitty lapsi, jota koetelleen ja katsotaan selviääkö se elämässä.
Koe kai jatkuu ja seuraavaksi menen makuulle.
Koehenkilöt jatkavan ja rentoudun niin, että nukahdan ja kuulen unen läpi heidän puheensa – kärpästen surinaa.

todellista unta

viime yönä rukoilin unissani todella,
se oli todellista unta,
uskon uniin.
sattumasta en niin tiedä,
voi olla.

"I'll have my dreams while I'm awake"

Olen töissä kahdessa täysin turhanpäiväisessä putiikissa.
Lähden töistä ilmeisesti kotiin ja suuntaan metroasemalle, jossa törmään vanhaan kaveriin ja ajattelen: rakastaisipa hän enemmän itseään.
Kohtaamisen jälkeen mietin tulinko töihin pyörällä vai autolla.
En ole varma ja valitsen auton, käännyn ostoskeskuksen reunaa kohti kotia. Lähden liikennevaloista ja seuraavassa huomaan lapsijoukon jääneen suojatielle paikoilleen jostain syystä.
Auton jarrut eivät tietenkään toimi, tai en tunne jarrun vastavoimaa oikeassa jalassani. Saan auton pysäytettyä juuri jarrua pumppaamalla.
Lapset hymyilevät iloisesti ja kertovat minulle avonaisesta ikkunasta, että kyseessä oli koe.

Jatkan matkaani ja ajotyylini muuttuu vapaammaksi. Vaihteet vaihtuvat lennosta ilman kytkintä. Kiihdytän suoran päähän ja hallitsen tilanteen.
Seuraavassa istun takaisin päin kulkevassa autossa, jota ohjaa Kari Hotakainen. Auto suistuu ojaan ja menee katolleen.
Olemme vahingoittumattomia.
Kättelemme toisia ulkona ja samassa kerron hänelle ongelmastani joka painaa mietäni. Hän vastaa, että se on vaikeinta mitä on kuullut ja kysyy miksi teen niin ja vastaan: koska minun täytyy.

"Tietyn pisteen jälkeen ei voi enää kääntyä takaisin. Siihen pisteeseen saakka on päästävä" - F.Kafka

Istun kirkossa.
Syön höttöä, jota pitelen sylintäydeltä.
Seuraan alttarilla tapahtuvaa pyhää seremoniatanssia, jokä näyttää lumoavalta ja tärkeältä. Samassa ymmärrän, että olen sivussa, seuraaja, en osallistu, katselen ja syön höttöä kuin elokuvissa syödään vaikka mitä.

Valveilla pohdin milloin Jumalanpalveluksissa aletaan syömään popcorneja.

Tilly tuubiin

Huvitin Lassi Valtosta

Huvitin Lassi Valtosta, muuta en muista siitä unesta. Näin Lassin kyllä tunnelin käytävässä laulamassa lasit ja punainen pipo päässä. Kävin kuuntelemassa häntä myös pubissa, hän epäröi suoritustaan ja sanoin eturivistä: "kyllä se siitä" ja hän toisti.

isä ikääntyy

Isän ryhti oli mennyt kumaraan. Hänelle on kasvanut pitkät, vaaleat, hennot hopeiset hiukset. Hiukset muistuttaa Gandalffia, muu keho on Klonkun kaltainen, rotevampi, jähmeämpi, silti samalla tavalla kalpea. Isä ikääntyy unessa ja todellisuudessa.

linjastossa

Olen ruokalinjastossa, jossa jokainen kauhoo jäätelön kaltaista massaa astiaansa. Välillä taiteilen linjaston pöydällä, aivan kuin olisin jonkun tärkeämmän henkilön tiellä. Massoja on eri värisiä, mustan värinen osuu silmiini ja kauhon sitä hieman kulhooni ja joitakin muita värimassoja. Lopulta aineet kaadetaan suureen uima-allasta muistuttavaan, jossa ne alkaa kuplia ja muuttaa muotoaan. Valot vaihtelevat ympärilläni ja seuraan tapahtumaa ihmeissäni.

Lähden välillä toiseen tilaan, ehkä siksi, että pitkästyn muutosprosessiin. Kun palaan, niin allas on muuttunut herkulliseksi ruoaksi, jota kaikki ovat alkaneet syömään ja ryntään mukaan. Minua häiritsi, koska kukaan ei neuvonut mitä linjastossa ollaan tekemässä ja kaikki olivat hiljaa. Ruoka oli värikästä ja epätodellista.

kahvia ja pullaa

Olin menossa yliopistoluennolle ja mieleni teki kahvia ja pullaa. Menin lähikauppaan ja en löytänyt etsimääni. Menin viereiseen putiikkiin, jonka lattia oli vanha ja asiakkaita oli vähän. Kaupan sisällä oli pieni kahvila. En löytänyt täältäkään etsimääni ja siirryin kolmanteen, joka oli kaupan ja kahvilan yhdistelmä. Siellä oli jonoa.

Yhtäkkiä jono hävisi kun siirryin palvelutiskille. Kapassa oli käytöss itsepalvelu, vaikka sielä oli palvelutiski, kummallista. No, kapusin jakkaralle ja otin pullia korkealla olevasta astiasta. Miksi astia oli niin korkealla? Laitoin yhden suuhun, toinen tippui lattialle ja vieri toiseen kauppaan välioven kautta. Kolmannen laitoin kai paperipussiin ja liikuin tiskille. Kassaihminen kummasteli, koska minulla oli pulla suussa. Sain laskun kolmesta pullasta, kahvista ei veloitettu.

hinnoista

Olin lähettänyt terapiakyselyyn tuntihinnaksi 1300€ ja sain vastaukseksi: onko tämä summa oikea? Vastasin: anteeksi, se on 65€/ kerta.  

identiteetistä

Olen yhtyeeni kanssa tilassa ja muut ovat menettäneet uskonsa muusikkouteen. Tämän vuoksi joudun epäsuosioon ja jokin väkijoukko alkaa hyljeksimään seuraani. Olen vähän hämilläni tapahtuneesta ja jään seuraamaan sivusta.

Näen – sanotaan – Sonjaa ja pidän hänestä taas, ennen en niin pitänyt. Rohkaisen häntä musiikin kautta ja olemme taas ystäviä.

Pilvilinna

Rakensin pilvilinnaa
kuulin kuuron tulevan
ropisivat läpi
kuin kuulat ropisevat
ne osuvat.

Tuuli puhalsi linnan etelään
missä matalapaine pysäytti linnani muurit
laskimme riippusillan hiekalle.

Hiekka oli lämmintä ja aallot oli
aika muutoksen, mutta.

Tämä on uusi kotini, johon kulttuuri vaikuttaa
mutta
ei tarvitse säikähtää.

Evoluutio kuljetti linnani tälle rannalle.
Maineeni on pilvilinnojen rakentaja ja minut tunnetaan siitä.
Minun pitäisi säännöstellä, mutta kipusin ja nostin ankkurin.

Nyt menen kaivamaan rannalle, ei minulla karttaa ole.

Kaivan ja löydän
se painaa enemmän kuin shapelini vyöllä.

keikalla

odottelen illan keikkaa yleisön joukossa ja minua jännittää. Selailen kappalemappia ja asettelen aakkoslehtiä oikeille paikoille, jotta löydän kappaleet nopeammin. Kaveri esiintyy tällä hetkellä ja olen positiivisesti yllättynyt, silti arvostelen häntä äänen tuesta, joka ei ole riittävä, koska hän menee kippuralle laulaessa. Mitä vikaa siinä on kysyy musiikkiterapeutti minussa valveilla.

kissoja

Kissat purevat minua kädestä. Otan toisella kädellä otteen yhden suusta ja taivutan sen pois. Suhtaudun kissoihin rauhallisesti, vaikka minua sattuu, aivan kuin ei olisi niiden vika, että he haluavat purra minua. Joku neuvoo, että kissat hellitää otteensa, jos niitä lyö rintaan. En halua lyödä kissoja.