Ruoka on loppu ja palaamme samaa reittä, jota kävelimme pröystäillen ja viskoen piparkakun palasia tienposkeen. Poimin palaset suuhuni ja palaan sinne mistä olen tullut. Minun on paettava ja huomaan pellossa olevan kapean uoman, kapeamman kuin oja.
Uomassa kelluu kanoottia kapeampi ajokki ja kaksipäinen airo. En muista kolkkaanko kuljettajan, mutta istun ajokkiin ja alan melomaan peltoa. Uoma on luullakseni rakennettu pakoreitiksi tärkeälle henkilölle. Edistyn. Kellun pellossa ja liikun kohti vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti