Australian matkalla

Minun oli päästävä kotiin Australiasta päivän sisällä.
Lähdin matkaan. Juoksin, löysin talouspaperiarkin, jonka päällä aloin tekemään matkaan. Paperi luisti hyvin halki suurien kaupunkien ja vihreiden peltojen.

Viljelyksillä pysähdyin koska näin rivin oransseja porkkanoita.
Napsautin neljä kappaletta oikeaan shortsin taskuuni, niin että navat jäivät roikkumaan ulos.Palstan kaistaleella silmälasipäinen rehellinen mies pysäytti minut ja työnsi käden taskuuni, otti kaksi porkkanaa.
Jatkoin matkaa.

Liu'uin pitkin mukalakivi katuja ylös ja alas. En seurannut mikä kaupunki oli.
Tein monia vaarallisia ohituksia alamäissä, joissa oli paljon liikennettä, mutta vältin kolarit, sillä pystyin ennakoimaan ja ohjaamaan arkin liikkeitä hyvin.

Välillä katsoin alas jalkoihin ja ihmettelin miksei talouspaperi kulu ja riekaloidu. Siinä oli vain joitakin pieniä repeämiä. Yhdessä isossa alamäessa kokeilin jarruttaa vasemmalla jalallani ja kengän kanta alkoi kulumaan hyvin nopesti.
Matka kulki joutuisasti. Saavuin linnanmäelle.

Seisoin maailman pyörän alla ja penkillä istui henkilökuntaa. Penkillä istuivat vanhempi nainen, nuori lihava mies ja nuori lihava nainen.
Nuori lihava mies syleili nuorta lihavaa naista, kiitti häntä toivottamassa tilanteessaan saadusta työpaikasta. Nuori lihava nainen oli lähdössä pois. Vanhempi nainen onnitteli syleileviä ihmisiä ja vitsaili heidän pian olevan naimisissa.

Koitin kysyä miten pääsisin kotiini ruoholahteen nopeasti, vaikka tiesin raitiovaunu kahdeksan menevän ohi. Ehkä odotin nopeampaa kyytiä, mutta he eivät kuunnelleet vaan löpisivät joutavuuksia. Turhauduin ja lähdin kävelemään.
Uloskäynti oli tehty hankalaksi sillä se oli eräänlainen esterata, jossa piti puikkelehtia tukkien alta ja päältä.