uni

Olin töissä lihalähettinä, kuljetusautonani toimi Ford Cortina, lastina umpiopakattua raakaa lihaa. Pysäköin auton erään puiston viheriölle, nappasin käden mittaisen lihapötkön matkaan ja lähdin toimittamaan asiaa.

Tilaaja odotteli minua sokkeloisessa, harmaalla, melkeinpä pimeällä kujalla, ruman talon takaovella. Olin hyvin helpottunut perillepääsystäni.
Palattuani puistoon huomasin auton olevan poissa.
Katsoin nurmen pintaa ja aloin erottaa auton osia välimatkojen päässä.

Autoni oli purettu ja siitä oli rakennettu taideteos, joka näytti epämääräiseltä mutta ylevältä.
Valokeilat oli upotettu nurmeen niin että ne katsoivat viistosti taivasta kohden, katto oli leikattu taitavasti irti, niin että jos autossa nyt istuisi, vain kaula ja pää näkyisi.

Olin hyvin hämilläni. Miten toimitan loput lähetykset? Missä olivat loput lihakimpaleeni?

Katselin ympärilleni.
Nurmella oleili kaksi taiteilijaa, leijuin heidän luokse.
Koitin kysellä tietoja tapahtuneesta, vastauksiksi sain vain vuoron perään öninää ja ynähdyksiä, lopulta tilanteen edettyä he vaivaantuivat ja alkoivat pyörittellä silmiään kiivaasti, muttei vihaisesti.
Aivan kuin olisimme puhuneet eri kieliä, lisäksi osoitttautui että he olivat kannaltani hyvin epämiellyttäviä ihmisiä.
Ymmärsin että he pitivät tärkeämpänä omaa työtään; teosta, kuin minun lähetintyötäni.
Hätäännyin tilanteesta niin etten tiennyt mitä tehdä.