Epicuroksen filosofia

Onnellisuuteen tarvitset:
-ystäviä
-vapauden
-itsetutkiskelua

viisastelua

1. On päästettävä irti menneistä: suruista, pettymyksistä, tuskasta, syyllisyydestä.
2. On annettava anteeksi itselleen.
3. On turha vastustaa sitä, mikä on, sillä sehän jo on – oma voima kannattaa suunnata tilanteen muuttamiseen eikä sen murehtimiseen.
4. On vain tapahtumia, jotka eivät ole hyviä tai pahoja – päätät itse, miten suhtaudut tapahtumiin.
5. Suhtaudu jokaiseen haasteeseen kiitollisuudella ja uteliaalla innostuksella: "Mitähän mielenkiintoista ja hyvää tästä seuraa?"
6. Elämä tuo eteesi vain sitä, mitä tilaat: vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi, jotta oppisit jonkin läksyn. Joudut kohtaamaan samat vaikeudet uudestaan niin kauan, kunnes otat opiksesi.
7. Kun et tiedä, mitä tehdä, hengitä hitaasti ja kuuntele, mitä sydämesi sanoo. ”There will be an answer – let it be.”
8. Jokainen sanasi luo todellisuuttasi, joten valitse sanasi huolellisesti.
9. Alitajuntasi suorittaa lakkaamatta siihen syötettyjä ohjelmia, joiden laadusta päätät sinä itse – olet sitä, mitä ajattelet.
10. Ilo ja onni ovat synnyinoikeutesi – mikään ulkoinen asia ei tuo eikä vie onneasi, kun löydät sen sisältäsi.
11. Olemme täällä toisiamme varten, kaikki samasta alkulähteestä syntyneitä. Erillisyys on harha, jonka oma egosi on luonut. Kun kohtaat jokaisen ihmisen yhtä jumalallisena olentona kuin itsesi, et voi epäonnistua.

Tänä aamuna keitin kahvia ja paahdoin leivät auringossa.
Sitten istuin keittiössä kaihtimet vähän raollaan, vilkuilin vuoroin näyttöä ja valoisan harmaata taivasta.

Paahtava aurinko käy tänään taivaalla.
Yöt ovat tummanharmaita, päivät valoisan harmaita, en valita – niissä on eroja – näin on hyvä.

Sitten kirjoitin yön unet ylös, ne kertoivat jostakin kielellä, jota koitan tulkita, nyt valveilla. Pidän niistä kirjaa.

Eikä tässä vielä kaikki. Sitten pelasin tietokonepeliä, jossa hypellään ja ollaan nopeita. Se vaatii myös refleksiä. Tämä on uutta minulle, pelit. Tätä kirjoittaessa on lauantai-ilta. Monet ovat varmasti baarissa, tai käärimässä lahjoja paketteihin. Äsken kaupungilla kävellessäni oli rauhallista.

Olen menossa eräänlaiseen kauppaan ja kuulen sisäänmenopuomeilla takaani hänen äänen, joka paheksuu valintaani voimakkaasti.
Pakenen kauppaan juosten ja otan matkaani muutamia juomatölkkejä.
Pakenen paikalta.

Pelaan pelikonetta vajan takana.
Voitan muutamalla lantilla suuria summia kolikoita ja seteleitä, ajattelen olevani onnekas.
Tuplaan ja voitan lisää.
Äiti saapuu paikalle ja laittaa valot päälle vajan ulkoseinästä.
Pelikone menee jumiin, ehkä oikosulun seurauksena.
Käynnistän koneen uudelleen napista ja siihen käynnistyy toinen peli, jossa voittaa kun saa samanlaisia kuvia vaakariveille eri suuntiin pyörivissä rullissa. Menetän voittoni.

Keskellä yötä pelästyin kun kuulin rahinaa toisesta korvasta tyynyä vasten ja hyppäsin äkkiä ylös.
Aaa, se oli vaan iso oranssi korvatulppa joka rapisi tyynyä vasten, koska se unohtui pesukoneeseen ja kovettui.
Luulin että se on iso koppakuoriainen.

Viime yönä pelkäsin häntä ja pakenin.
Muistin tämän unen liikennevaloissa, jossa perhe odotti ylikulkua.
Isän huusi toiselle pienelle pojalle, niin että se väisti äidin taakse.
Isä vihasi lastaan kovasti.

Kukkiva maa

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja, pihlajain valkeata kukkahärmää, tervakkojen punaisia tähtisikermiä. Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia lainehtivat niityt mielettöminä merinä. Ja tuoksua! Ihanampaa kuin pyhä suitsutus! kuumaa ja värisevää ja hulluksi juovuttavaa, pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää! Elää raivokkaasti elämän korkea hetki, terälehdet äärimmilleen auenneina elää ihanasti kukkien, tuoksustansa auringosta hourien - huumaavasti, täyteläästi elää! Mitä siitä, että kuolema tulee!

Mitä siitä, että monivärinen ihanuus varisee kuihtuneena maahan. Onhan kukittu kerta! On paistanut aurinko, taivaan suuri ja polttava rakkaus! Suoraan kukkasydämiin, olemusten värisevään pohjaan asti!

-Katri Vala

Paljain jaloin

Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen:
paljain jaloin.

Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:
rystysihin
joka kiven
jäänyt niist´ on
verta hiven.

– Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
– Näin on hyvin.
– Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.

-Uuno Kailas

Talo

Nous taloni yhdessä yössä –



kenen toimesta, Herra ties.



– Se auttoiko salvutyössä,



se Musta Kirvesmies? –



On taloni kylmä talo,



sen ikkunat yöhön päin.



Epätoivon jäinen palo



on tulena liedelläin.






Ei ystävän, vieraan tulla



ole ovea laisinkaan.



Vain kaks on ovea mulla,



kaks: uneen ja kuolemaan.









-Uuno Kailas

Kun elät

On tyttöjä joita suudella
monta maata joissa käydä ja
meriä, joissa uida kissaa.

Kun kuolema jonakin päivänä saapuu
isossa mustassa autossaan
pyydän hänet peremmälle
ja tarjoan, kupin kuumaa.


Kuolema ei, käytä sokeria
vaan juo, kahvinsa mustaana
ja aloittaa puhuhmaan:
Teet hidasta kuolemaa, vastaan tekeväni hidasta elämää
ja hän jatkaa


Kun elät olet vain sinä, et kukaan muu
Kun kuolet, olet meri, taivas ja tuuli jotka vilvoittaa
rakkaasi otsaa.

Lempirunoja juuri nyt

Tee sitä mihin uskot.
Usko siihen mitä teet.
Tee, niin kuin parhaaksi näet.
Älä usko mitä muut sanovat.
Sano, mitä itse ajattelet.
Ajattele itse.
Uskoon kuuluu epäily.
Uskoon kuuluu rohkeus.
Pahinta uskossa on sokeus.
Rohkea uskaltaa epäillä,
eikä näe niiden välillä pienintäkään ristiriitaa.



Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.



Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.



Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.



Taberman

sain unta vasta aamulla ja näin unta valtavasta trampoliinista.
Unessa trampoliini siirreettiin sisälle linnaan.
Olisin voinut estää siirron, mutten tehnyt sitä, koska alla oli peuroja.

Oli vanha setä ja hänellä oli säkki rahaa.
Kävin moraalista kamppailua ennen seuraavia tapahtumakulkuja.
Kolkkasin sedän ja varastin rahat, sekä ruokalipukkeet.
Teippasin sedän silmät, tai suljin pään kangaskassiin ja pyörittelin ympäri pihoja, ettei tietäisi minne vien häntä, taisin minä häntä vähän kiduttaakkin, kun vetelin pitkin pihoja jaloista, ei hän äännellyt.
Kuoppasin hänet pihalle verkkoaidan alle niin, että pää jäi mullan pinnalle, en tohtinut surmata.

Sitten menin hänen asuntoon ja hän olikin siellä, vaikka juuri kuoppasin pihalle, eteisen nurkassa myttynä.
Koitin rusentaa jalalla kaulasta, mutta yht'äkkiä setä muuttui erääksi naishenkilöksi ja en tohtinut kengittää.
Jossain vaiheessa tämä setä muuttui myös erääksi toiseksi nuoremmaksi mieshenkilöksi. Tämä muutos on minulle mysteeri.

Mutta seteleitä oli paljon ja ne olivat mustassa kassissa viidenkympin nipuissa. Seassa oli joitakin bingolipukkeita joista päättelin, että setä on voittanut rahansa ehkä sitä kautta.